-tärkein
syy: voit antaa ensiapua vahingoittuneelle koiralle
Sairaan tai vahingoittuneen koiran, kynsien leikuu ja
trimmaaminen on huomattavasti helpompaa jos se on siihen tottunut.
Sitä kannattaa
harjoitella pienestä pennusta lähtien. Aikuisellekin koiralle sen
voi opettaa mutta vaatii enemmän aikaa koiran luonteesta riippuen.
Mikäli et
aloita jo pentuna tai annat periksi on sinulla pahimmassa tapauksessa
koira jota ei voi lainkaan tutkia tai käsitellä ilman kuonokoppaa tai
koiran rauhoittamista. Turkin voi trimmauttaa ja kynnet leikkauttaa
ammattilaisella, mutta mitä teet kun koira vahingoittuu etkä voi sitoa
esim. runsaasti vuotavaa haavaa eläinlääkärin ollessa kaukana?
Koira pitää
totuttaa että korviin, tassuihin, hampaisiin yms. saa ihminen koskea ja
katsoa. Sitä harjoitellaan jo pennusta pitäen. Määrätietoisesti,
rauhallisesti ja ystävällisesti. Tekemällä se suht koht usein, eri
paikoissa ja ympäristössä. Siitä ei tarvitse tehdä erikoista numeroa.
Koiraa voi myös toisinaan palkita. Palkitaan kuitenkin oikeasta
käytöksestä. Sinä palkitset kun se käyttäytyy haluamallasi tavalla, eikä
niin päin että koira "palkitsee" sinua jos käyttäydyt sen haluamalla
tavalla.
-osa koiran "huolto"
toimenpiteistä on helpompi suorittaa
Totutan koirani jo pienestä pitäen olemaan myös selällään.
Aikuisen koiran "selättäminen" on jo vaikeampaa toisinaan jopa täysin
mahdotonta.
Melkein kaikki
mäykyt "löhöävät" selällään sohvalla tai auringon lämmössä. Kynsisaksien
ilmaannuttua näköpiiriin ei se enää olekaan yhtä itsestään selvää.
Mielestäni
kynsien leikkaaminen on koiran ollessa selällään helpompaa. Näen
paremmin miten paljon voin leikata. Vatsan, jalkojen trimmaaminen myös
sujuu yksinkertaisemmin jos koira osaa olla selällään.
-harjoittelemalla,
olemalla periksiantamaton sekä ystävällinen
Koiran voi totuttaa selällään olemiseen siten että
pitää sitä sylissä selällään, edetä siitä pikkuhiljaa / tai heti
tilanteeseen missä koira makaa jalkojesi välissä selällään tai
pöydällä. Koiran rimpuillessa nosta hieman polvia ja pidä "puristamalla"
koira paikallaan. (Katso video) Harjoittele myös joskus niin ettei mitään tapahdukaan.
Älä leikkaa kynsiä tai tee muutakaan mikä ei ole koiran mielestä kaikkein
hauskinta puuhaa.
Koiraa voi
aluksi vain rapsuttaa vatsasta. Useimmat käsittelyyn tottumattomat rimpuilevat kun ne
laitetaan selälleen, silloin ei saa antaa periksi. Usein se on vain halua
päästä pois mutta voi myös johtua pelosta. Pelokkaan koiran kanssa
kannattaa edetä varovasti. Selällään olemisesta kannattaa pyrkiä tekemään
miellyttävä kokemus. Koiraa voi palkita herkuilla sen ollessa
kylki-selällään, pää sivusuuntaisesti. Varo ettei namit juutu kurkkuun,
kokemus ei ole miellyttävä vaan päinvastainen.
Toista
harjoitus usein ja etene pikkuhiljaa siihen että saat tutkia tassuja,
korvia yms. koiran ollessa rauhallisesti paikallaan. Harjoituksesta ei
kannata tehdä suurta numeroa. Se kannattaa suorittaa lattialla, sohvalla,
sängyssä siis missä tahansa jossa koiralla on pehmeä alusta maata
selällään. Varo ettei koira pääse putoamaan! Myöhemmin selällään oleminen
toimii myös pöydällä.
Tässäkin
harjoituksessa, kuten kaikissa koiran kanssa tapahtuvissa, on tärkeää että
sen mitä aloitat suoritat myös loppuun.. Sinä päätät, eikä koira, koska
aloitetaan ja lopetetaan. Älä "lässytä" tai ole vihainen koira vaistoaa
käytöksesi ja tulkitsee sen sinun peloksesi tai aggressiivisuudeksi.
Koiran näkökulmasta katsoen sellaisessa tilanteessa kannattaa joko
puolustautua tai paeta. Ole rauhallinen ja päättäväinen äläkä hosu tai ole
aggressiivinen.
-Miksi > Liian pitkät kynnet ovat
haittalliset ja kivuliaat.
-Kuinka usein >
Usein, aina tarpeen vaatiessa
Hyvin
monella mäyräkoiralla on valitettavasti aivan liian pitkät kynnet.
Kynsien lyhyenä pitäminen on tärkeää!
Kynnet
myös tuntuvat kasvavan nopeammin kuin monella muulla rodulla. Koska
mäykyn kynnet ovat mustat eikä hermoa näy, on niiden lyhentäminen
monen mielestä vaikeampaa kuin valkoisten.
Kynnenkasvun nopeus on yksilöllistä sekä siihen vaikuttaa koiran
liikunnan määrä ja laatu. Paljon monipuolisessa maastossa vapaana
liikkuva koira kuluttaa kynsiään enemmän kuin lyhyitä hihnassa
tehtäviä lenkkejä tekevä koira. Koiran kynnet on hyvä tarkistaa
viikoittain. Kynnet lyhennetään aina tarpeen vaatiessa. Jos kynsiä leikataan harvoin, kasvavat hermokanavat varsin
pitkälle kärkeen. Leikkaa kynnestä vain millimetri tai kaksi
kerrallaan.
Kynsien lyhyenä pitämisellä
estetään tassujen vääristymisen väärään asentoon ja jopa
kynsien kasvamisen ihon sisälle, varsinkin etukannusten, jotka eivät
kulu luonnollisella tavalla.
Kynnet voivat myös liian pitkinä haljeta tai katketa. Nämä kaikki
aiheuttavat koiralle kipua.
-Hyvät terävät
kynsileikkurit, kynsiviiloja (ja mahd. verenvuodon tyrehdyttävää
ainetta)
Kynsiä
voi lyhentää leikkaamalla ja/tai viilaamalla.
Yleensä teen molemmat. Mielestäni parhaimmat kynsileikkurit ovat
kuvassa olevat. Terät ovat riittävän ohuet joten on helpompi leikata
vain vähän kerralla.
Leikkureita on eläintarvike myymälöissä.
Leikkurit tylsistyvät ajan myötä ja on syytä käyttää vain teräviä
kynsisaksia, jottei kynnet leikatessa halkea.
Kynsiviiloja olen tehnyt itse, santapaperia ja keppi (karkeus 100/metallin
hiomiseen tarkoitettu) Viilana voi käyttää ihmisille tarkoitettua
jalkaviilaa (ei karkeaa metalli raspia !)
Kynsisakset ja itse tehtyjä
kynsiviiloja
Kuvat:
Saman
koiran aivan liianpitkätläksi kasvaneet kynnet (vasemmalla) ennen ja jälkeen lyhentämisen.
(oikealla)
Alla:
Bio Groom merkkinen Sure Clot
fast ackting STYPTIC POWDER, tyrehdyttää hyvin verenvuodon jos
osut kynnessä olevaan hermoon.
Kynsien leikkuun voi aluksi
suorittaa väsyneellä koiralla. Kynsien
leikkaamisessa on tärkeää, ettei leikkaa kynnestä liian paljon kerrallaan pois, sillä kynsisaksien osuminen kynnessä
olevaan hermoon on koiralle kivuliasta
mutta ei vaarallista. Kynsiä leikatessa tärkeintä onkin pitää
tassusta tukevasti kiinni, ettei koira pääse
riuhtaisemaan tassua irti kädestä ja siten
aiheuttamaan vahinkoa itselleen. Olennaista on, että leikkaaminen ei lopu
siihen, että koira riuhtoo itsensä pois tai
kiljahtaa (kiljahtelu on yleensä vain esitystä),
sillä näin koira oppii, että tilanteesta pääsee tempomalla pois. Jos kuitenkin osut suoneen, älä
säikähdä, sillä kynnen päästä tulee yllättävän
paljon verta. Paina päätä hetkisen sormella,
jolloin verenvuoto tyrehtyy. Eläintarvike kaupoissa on
myytävänä verenvuodon tyrehdyttäviä aineita joita suosittelen hankitavaksi. (kuva alhaalla) Jos vahingossa
leikkaat liikaa älä kuitenkaan lopeta
lyhennys-operaatiota tähän, vaan ole edes leikkaavinasi muita
kynsiä.
Ota tassusta tukeva ote.
Leikkaa tyhjä osa kärjestä pois.
Se on täyttä sarveisainetta eikä sisällä hermoja.
Leikkaa niin
että terät sijoittuvat kynnen ylä ja alapuolella, ei sivuittain. Jos kynsiä leikataan harvoin, kasvavat hermokanavat varsin
pitkälle kärkeen.
Leikkaa kynnestä vain
millimetri tai kaksi kerrallaan (katso piirrettyä kuvaa)
Leikkaamisen
jälkeen tai sen sijaan voi kynnet viilata. Viilaamalla saa kynnet
lyhyemmiksi, et varmastikaan vahingoita hermoa kynnen sisällä ja
kynnet eivät ole "terävät".
Viilaa vain
yhteen suuntaan tukien kynttä sormellasi.
-syytä välttää turhaan pesemästä tai suihkuttamasta.
Mäyräkoiraa ei kannata turhaan pestä eikä edes
suihkuttaa tassuja. Maantiesuolan pois huuhteleminen on suositeltavaa. Pestessä poistuu turkista tarvittava "rasva" ja se pehmenee.
Pehmeä karva ei lämmitä. Koiraa ei saan ennen trimmausta
missään nimessä pestä. Koiran peseminen on
tarpeellista vain jos se on kierinyt "mukavissa" tuoksuissa. (esim.
supikoiran ulosteet, vanhat raadot). Luolametsästyksessä ollut koira voi
myös saada kapitartunnan jolloin se on syytä pestä. Olen pessyt
koira shampoolla 9 vuotiaan mäyräkoiramme ehkä 3 kertaa sen elämän aikana.
Syynä on aina ollut metsästä hankittu "parfyymi"
-Siksi että koiralla olisi turkki joka suojaa,
lämmittää eikä kutita.
On koira rotuja jotka vaihtavat turkin kahdesti
vuodessa (esim. harmaa pystykorva), rotuja jotka eivät vaihda karvaa
lainkaan vaan karva kasvaa kuten ihmisellä (esim. villakoirat)
Karkeakarvainen mäyräkoira on tältä väliltä. Vaihtaa karvaa mutta karva ei
kunnolla irtoa itsestään. Myös useimmat terrieri rodut omaavat tällaisen
turkin. Karkeakarvaisen mäyräkoirankin kaukaa takaa löytyy dandiedinmontinterrieri.
Turkki on trimmattava kun se alkaa näyttää kuolleelta
”seistä/sojottamaan ylöspäin”. Usein turkki alkaa tässä vaiheessa
irrota itsestään. Turkin "ajoissa " trimmaaminen pitää karvan karkeampana
ja hyvälaatuisena.
Vanha, kuollut karva on poistettava jotta uusi turkki
pääsee kasvamaan läpi. Kuinka usein koira on trimmattava on hyvin koirakohtaista.
Joillekin voi
arkitrimmauksen suorittaa keväällä ja syksyllä. Toisia voi trimmata
melkein pelkästään siistimällä ja toisille pitää laatia "aikataulu" jos
turkin haluaa näyttelykuntoon.
Turkin kasvuun ja laatuun vaikuttavat perimän lisäksi
trimmaus, ruuan laatu, nartuilla juoksut, koiran turhaan peseminen sekä
myös toisille vuoden ajat.
Kannattaa
seurat oman koirasi turkin kasvua ja opetella ajoittamaan trimmaus oikein.
Alla kuvia
koirista joita olen trimmannut:
Ensimmäisenä
vasemmalla "mamma Rut". Rutin turkin on aina voinut siistiä vaikka päivää
ennen näyttelyä, kunhan ei ole päästänyt turkkia moneksi kuukaudeksi
ylipitkäksi. Koko koiran on voinut trimmata kerralla ja sitten vain
siistiä koira kauttaaltaan ennen näyttelyä. Koiralla tiheä karkea turkki
jossa on runsaasti pohjavillaa. Mikäli turkin päästää aivan liian
"vanhaksi" on alta kasvava karva myös valmiiksi vanhaa.
Keskellä vasemmalla Noora.
Kun Nooran haluaa viedä näyttelyyn on turkin trimmaus ajoitettava
eri osiin. Ensin tassut kauttaaltaan sekä parta ja kulmakarvojen
runsas siistiminen. Noin parin-kolmen viikon kuluttua vartalo niskaa
lukuun ottamatta. Taas parin viikon jälkeen niska ja pää. Noin
kolmen viikon kuluttua, siistimisen jälkeen on Nooran turkki
parhaimmillaan.
Madde alhaalla oikealla.
Madden jalat ja parta kannattaa siistiä noin kuukauden välein. Karva
pysyy silloin parhaimmassa kunnossa. En koskaan poista Maddelta
näistä kohdista kaikkea turkkia, vain kuolleet karvat. Maddella on
hyvin vähän pohjavillaa ja vartalo on trimmaamisen jälkeen melkein
kalju, joten trimmaan sen noin 2 kk ennen näyttelyä.
Oikealla Miika, jota ei
koskaan tarvitsi "trimmata". Koiran voi vain siistiä näyttelyyn.
Miikalla on parta, kulmakarvat joten on selvästi
karkeakarvainen mäyräkoira. Vartalon turkki on luonnostaan lyhyt ja
karkea. Täydellinen karva metsästyskoiralle. Valitettavasti osa
näyttelytuomareista on "unohtanut" mikä on koiran käyttötarkoitus ja
Miikan turkkia osa pitää huonompana kuin Nooran.
-Ei, mikäli haluaa koiralla olevan turkin joka
lämmittää ja suojaa
Mikäli karkeakarvaisella mäyräkoiralla on
rotutyypillinen turkki, se on helppo nyppiä ja karva irtoaa helposti.
Pentu karva usein on tiukemmassa ja voi olla pehmeämpi. Ensimmäisen
nyppimisen jälkeen yleensä seuraava karva on karkeampaa ja irtoaa myös
helpommin. Karkkarin turkkia ei koskaan kannata trimmata leikkaamalla.
Leikattu karva muuttuu pehmeäksi ja kadottaa luonnollisen, likaa ja lunta
hylkivän ominaisuutensa. Pehmeä karva kuluu nopeasti eikä siksi suojaa
koiraa yhtä hyvin kuin karkea karva. Varsinkin metsästyksessä
käytettävällä koiralla on turkin laadulla hyvin paljon merkitystä. Ihanne
turkki on suora ja karkea.
Vanhan, sairaan koiran turkin leikkaamista voi
harkita. (Koiran joilla on jo ennestään pehmeä ja huonosti irtoava turkki.)
Täytyy kuitenkin muistaa että leikkaamisen jälkeen turkki muuttuu vieläkin
pehmeämmäksi ja muutaman leikkauskerran jälkeen on vaikeaa enää palata
takaisin turkin nyppimiseen.
-henkilökohtainen valinta, näyttelyyn
tarvitaan ainakin aluksi ammattilaisen apua
Koiran voi aivan hyvin opetella trimmaamaan itse, myös
näyttelyihin. Aluksi trimmaaminen voi tuntua työläältä mutta tekniikan
opeteltuasi alkaa se sujua nopeammin. Näyttelyihin trimmaaminen vaatii jo
enemmän taitoa. Turkkia voi muotoilla jolloin koira on edukseen ja parhaat
puolet tulevat esiin.
Koska turkit ovat eri laatuisia, ei voi tarkasti
määrittää, kuinka kauan aikaa siihen kerralla kuluu. Keskiarvoisesti
sanoisin n 2 tuntia. Minulla on koiria joiden trimmauksen suorittaa
puolessa tunnissa, mutta olen myös trimmannut mäykkyjä joiden trimmaus
kesti 5 tuntia.
Ammatti trimmaajalle mentäessä kannattaa ottaa huomioon
että kaikki "ammattilaiset" eivät ole ammattilaisia. Tiedän koiria joiden
turkki on ollut pilalla useamman kuukauden ammattitrimmaajalla käynnin
jälkeen. Koira trimmattiin trimmausveitsellä, joka katkoi karvan sillä
seurauksella että koiralla oli lyhyt vanha turkki jonka alta uusi turkki
ei päässyt kunnolla kasvamaan.
Osalla on niin "kiire" ja koiria trimmataan
liukuhihnamaisesti. Nuorelle koiralle voi tällainen käsittely jäädä
ainiaaksi mieleen epämiellyttävänä käsittelynä.
Suosittelen ottamaan ensin selvää minkälaiselle
ammattilaiselle olet viemässä koiraasi ja osaako hän trimmata nimenomaan
mäyräkoiria.
Toisaalta hyvä ammattilainen osaa käsitellä koiraa oikein
alusta alkaen. Pentu ei opi esim. rimpuilemalla pääsemään eroon
trimmaajasta. Ammattilainen myös tietää mitä tekee ja osaa muotoilla
koiran turkin niin että se on edukseen myös näyttelyissä. Ota huomioon
että huonosti hoidettua turkkia ei taiota näyttelykuntoon kerralla, vaikka
olisi kuinka hyvä ammattilainen.
Sillä saatko itse olla paikalla tai et, ei välttämättä ole
mitään tekemistä miten ystävällisesti trimmaaja koiraa käsittelee. (Syynä
voi yksinkertaisesti vain olla työ-ympäristö.) Omistajan joka "säälii
turhaan", voivottelee sekä hermostuttaa myös koiran käyttäytymisellään on
syytä poistua paikalta. Usein koira "pistää hanttiin" pääasiassa siksi
koska on tylsää olla paikkaillaan kuin että trimmaaminen tekisi kipeää.
Monet trimmaajat tulevat kotiin tai/ja saat halutessasi olla paikalla.
Samalla opit lisää ja näet miten trimmaaminen sujuu ilman suurimpia "minä
en halua" kohtauksia. Kerro trimmaajalle että juuri siksi haluaisit olla
paikalla ja käyttäydy myös siten ettet haittaa ja vaikeuta trimmaajan
työskentelyä. On aivan oikein "kertoa" koiralle jo alusta asti ettei
pureminen, näykkiminen tai yletön rimpuileminen ole sallittua. Tietenkään
koiran lyöminen, kivuliaasti sitominen yms. ei missään nimessä ole
asiallista koiran käsittelyä! (trimmauspöytiin kuuluva remmin on ok)
valitettavasti joillakin koiralla on pakko laittaa
kuonokoppa. Omistajat jotka eivät ole jo pennusta asti totuttaneet koiraa
siihen että sitä saa "käsitellä" ovat pää-asiallisesti itse syypäitä
kuonokopan tarpeellisuuteen.
-Tarvitset hyvä laatuisan karstan, kamman ja omat
kätesi.
Työ helpottuu jos sinulla myös on ns. liitua (kalsiumkarbonaatti
jauhoa). Liitujauhetta käyttämällä saat paremman otteen liukkaasta "rasvaisesta"
karvasta.
Koiralla jolla on runsaasti pohjavillaa kannattaa
hankkia myös pohja villa kamman tai "furminaattorin". Se poistaa pehmeän pohjavillan tehokkaasti
mutta sitä ei sää käyttää päivittäin.
Hyvän laatuinen karsta on sellainen mikä ei ole liian
terävä eikä katko karvaa. Karstaa ostaessasi kokeile sitä omaan käteen.
Pidä karstaa melkein vaakatasossa ja vedä pehmeä suora veto. Karsta ei saa
raapia vaan tuntua enemmänkin kuin harjaisit karkealla juuriharjalla.
Kampa saa olla tiheäpiikkinen, metallikampa. Liitua voi
ostaa apteekista.
Trimmausveitsiä käytetään ainoastaan turkin
siistimisessä näyttely kuntoon. Niiden käyttö vaatii myös ammattitaitoa.
Karstaa koirasta pois mahd. takut ja karvaan
tarttuneet siemenet yms. Muista pitää karstaa melkein vaakasuorassa ja
harjaa myötäkarvaan. Harjaa koko koira.
Aloita trimmaaminen pienistä alueista kerrallaan siten
että ensin harjaat kohdan varovasti vastakarvaan, pystyyn.
Laita liitujauhetta trimmattavaan kohtaan.
Korvakäytäviin EI SAA laittaa liitujauhoa !
Kiristä nahka toisella kädellä ja ala nyppimään aivan
karvan päästä hellävaraisesti peukalo-etusormi otteella. Karvan on
tarkoitus irrota kokonaisena.
Karva trimmataan ottaen
pieni, ohut tuppo (muutama karva) karvaa peukalon ja etusormen väliin ja
nyppäisten karvan
kasvusuuntaan. Karvan kasvusuuntaan työskenteleminen on tärkeää!
Vastakarvaan nyppiminen tekee kipeää. (jos olet joskus nyppinyt omia
kulmakarvojasi tiedät mitä tarkoitan
Aroista paikoista (kainalot, napa, jalkojen sisäpinta,
"tissit", takapuoli, korvakäytävä ja sen reunat) on syytä ottaa vain
todella muutama karva kerrallaan. Arkoihin kohtiin kannattaa käyttää
pelkästään sormenpäitä. Muista karvan"pyörre" kohdistakin nyppiä
karvan kasvusuuntaan
-Varaa aikaa ja lue alla oleva teksti,
trimmaustekniikka ja teksti mitä tarvitsen
Älä pese tai uita ennen trimmausta. Karva on
silloin pehmeämpää ja se ei irtoa yhtä helposti joka taas vuorostaan on
koiralle kivuliasta.
Pennut trimmaan yleensä ensimmäisen kerran lattialla. Huonoselkäiselle
omistajalle se on vaikeaa. Koiran voi myös ensimmäisestä kerrasta lähtien
trimmata pöydällä. Se on ergonomisempaa trimmaajalle ja siihen kannattaa
siirtyä jatkossa.
Koiran ollessa pöydällä katso ettei se missään nimessä
pääse putoamaan tai hyppäämään alas ! Älä IKINÄ jätä koiraa yksin pöydälle
edes hetkeksikään.
Pöydäksi käy mikä tahansa pöytä mikä on vakaa. Laita
pöydälle jotakin mikä on pehmeää eikä liukas. Itse käytän ns. Vet-Bed
alustoja joissa on liukumaton pohja. Auton kumimatto ja sen päällä pehmeä
pyyhe käy myös mainiosti.
"Kypsä" karva nypitään koirasta kauttaaltaan. Myös
häntä,
jalka-, rinta-, ja partakarvat vaativat nyppimistä. Poista karkeat
karvat, jätä alusvilla paikoilleen jos koiralla on sitä.
Mikäli alus villaa on paljon, voit karkean karvan nyppimisen jälkeen hyvä poistaa
sitä alusvillakammalla
tai furminaattorilla. koirista joilla ei ole alusvillaa voivat
trimmaamisen jälkeen näyttää kaljuilta mutta se ei ole vaarallista. turkki
kasvaa takaisin.
Seuraavassa on suuntaa antavia ohjeita miten
päästään alkuun ja miten siitä sitten jatketaan. Työ opettaa aina
tekijäänsä, harjoittelukappale sinulla on jo kotona... tartut vain toimeen ja
nypit jotain. Mitään peruuttamatonta et pysty tekemään, kun karvathan
kasvaa kuitenkin aina takaisin
Sillä mistä kohtaa aloitat ei ole suurtakaan merkitystä.
Vartalosta turkki irtoaa helpoiten.
Älä suotta hermostuta pentua trimmaamalla yhdellä
kertaa liikaa, mutta jos tavoitteenasi on kunnon karkea turkki,
trimmaaminen pitää joka tapauksessa tehdä, vaikka sitten pikkuhiljaa.
On syytä kuitenkin noin viikon sisällä trimmata koko turkki jotta karva
kasvaa tasaisesti koko koiraan. Aikuisen koiran näyttelyyn trimmausta
kuitenkin kannattaa jakaa eri vaiheisiin koirakohtaisesti. (lue kohta:
Koska ja kuinka usein)
Kuvat:
Ylhäällä
vatsa ja kylki. Muista nyppiä varovasti (karvan kasvusuuntaan)
vatsa kainalot ja jalkojen sisäpinnat. Kyljistä karvaa irtoaa
helposti, eikä niitä ole yhtä runsaasti kuin lavoissa tai
reisien ulkopinnalla.
Oikealla
kaula. Kaulassa, korvasta vinosta lapaa kohti, kulkee "viiva" jossa
karvan kasvusuunta kääntyy. Tässä kohdassa on usein runsaasti karvaa
ja näyttelyyn kohta siistitään aina uudestaan.
Koiran
päähän jättää moni aivan liian tuuheat kulmakarvat ja parta jää
siistimättä. Niistäkin kannattaa putsata pois vanha turkki. (se on
riistanvärisillä koirilla usein vaaleampaa kuin hyvässä kunnossa
oleva karva. Tämä kannattaa tehdä vaikka ei ajattelisikaan
ulkonäköä. Karkeaan karvaan ei tartu lumi ja lika yhtä
helposti
Kuvista
voi katsoa pään trimmausta.
Ylinnä
vasemmalla on Rutin pää ennen trimmausta, niin kuin varmasti
huomaatkin.
Seuraavassa kuvassa on poski ja korva siistitty mutta silmän
ympäriltä nuolen näyttämissä kohdissa on aivan liian paljon karvaa.
Poskista
voi kaiken irtokarvan poistaa silmän ulkonurkasta vinosti suupielen
alkuun.
Kolmannessa kuvassa on Rutilla edelleen kulmakarvoissa
kuollutta pitkää karvaa. Ne kannattaa ohentaa nyppimällä pisimmät
karvat pois. Silmän sisänurkasta nypitään myös.
Alinna
vasemmalla pään oikea puoli on trimmattu melkein valmiiksi. Partaa
voi vielä siistiä. Yritä olla tekemättä liian jyrkkää rajaa parran
ja posken välille.
Mäyräkoiralla ei saisi olla jyrkkää otsapengertä joten sitäkin pitää
siistiä. Otsapenkereen pitäisi näyttää mahdollisimman loivalta.
(Ylinnä vasemmalla oleva kuva)
Koira
on hyvä totuttaa korvien sisällä olevien karvojen nyppimiseen heti
pienestä pitäen.
Niitä
ei kuitenkaan pidä nyppiä jatkuvasti koska korva siitä myös ärtyy.
Osalla
koiria on paljon karvoja korvissa. jollei niitä poisteta, ne
takkuuntuvat vaha- likatakuiksi ja seurauksena voi olla
korvatulehdus.
Koiran jaloissa on karvat
"tiukemmassa" kuin vartalossa. Jalat on kuitenkin syytä trimmata
kunnolla. Talvella niihin tarttuu lumi eikä ohut töhnö turkki suojaa
jalkoja koiran juostessa risukkoisessa metsässä. Jalkojen sisäpuoli,
tassun reunat sekä etutassussa olevan "ylemmän anturan" ja
polkuanturan väli ovat arkoja kohtia joista saa nyppiä melkein
karvan kerrallaan.
Oikealla ylimmästä kuvassa on
vasen jalka kokonaan trimmaamatta ja oikeasta jäljellä tassun reunat.
Kuvan alapuolella olevatt
kaksi kuvaa näyttävät
eron keskeneräisen ja siistityn tassun eroa.
Siistimätön tassu näyttää
lattealta ja pitkältä. Käpälä siistitään siten että se näyttää
mahdollisimman pyöreältä ns. kissankäpälältä.
Ainut kohta missä saa käyttää
saksia on tassun pohjat ja reunat.
Tassujen pohjista leikataan kaikki polkuanturoiden
välistä uloskasvanut karva pois ja tassun reunat
pyöristetään saksilla (huom. nypi ensin reunoista kaikki irtoava karva!)
Polkuanturat on muutenkin
syytä tarkastaa silloin tällöin.
Polkuanturoiden väliin saattaa liasta muodostua karvaklimppi, joka on
liimautunut kovaksi möykyksi anturoiden väliin. Sitä ei havaitse kovin
helposti. Yleensä se on kaikissa tassuissa samaan aikaan, joten
koira ei välttämättä onnu, vaikka klimppi saattaa vaikeuttaa
liikuntaa. Poista karvatupot
varovasti saksilla. Varo ettet leikkaa varpaiden välissä olevaa nahkaa.
Kun olet nyppinyt koko koiran, siistinyt tassutkin alkaa
koira olla valmis. Takapuoli voi olla vielä kesken, sekin pääasiallisesti
nypitään. Ainoastaan aivan perä-aukon ympäriltä sekä nartuilta "se" ja
uroksilta pippeli on inhimillisempää leikata saksilla. Älä vedä karvoja
ulospäin leikatessasi. Varsinkin uroksella voi karvat alkaa kasvaa
sisäänpäin jos aivan pippelin pää on leikattu siten että karvoista on
pidetty kiinni.
Muista leikatessasi että karva joka on leikattu muuttuu
pehmeämmäksi. Joten kannattaa käyttää saksia säästeliäästi.
Muutaman viikon kuluttua voit halutessasi ja jos niitä on,
trimmata pois hapsuttavat karvat mitä yleensä aina jää jonnekkin.
Koirasta voi jopa tulla trimmatessa "kalju". Riippuu
jälleen karvan laadusta. Melkein kaljukaan koira ei kuitenkaan normaalisti
liikkuessaan tarvitse takkia tai vaatteita. Ainoastaan kovalla pakkasella
tai tuulella voi koiralla liikkuessaankin tulla kylmä.
Nyt sitten vaan hommiin ja koiran turkki kuntoon.
(Jatkossa tulossa lisää näyttelytrimmaukseen liittyvää,
kulmauksia yms)
