Sairauksien ehkäisy & terveydenhoito:
Pennut rokotetaan rokotusohjelman mukaisesti penikkatautia, tarttuvaa
maksatulehdusta ja parvovirustartuntoja vastaan kolmen ja neljän kuukauden iässä.
Rokottamalla pyritään ennaltaehkäisemään tai lieventämään tartuntatauteja.
Koirilla esiintyviä ja rokotuksilla torjuttavia virustauteja ovat mm. raivotauti,
penikkatauti, parvovirusripuli ja tarttuva maksatulehdus. Raivotauti eli rabies
on tappava keskushermostotauti, joka siirtyy eläimestä toiseen (myös ihmiseen)
pääasiassa pureman välityksellä.
Penikkatauti on oireiltaan monimuotoinen sairaus, jonka jälkiseurauksena
kehittyvät hermosto-oireet tai bakteeritulehdukset voivat johtaa koiran pysyvään
vammautumiseen tai jopa menehtymiseen. Parvovirusripuli on tavallisimmin
nuorilla koirilla esiintyvä viruksen aiheuttama suolistotulehdus, jonka oireina
ovat voimakas oksentelu ja ripuli.
Tarttuva maksatulehdus on virustauti, jonka taudinkuva vaihtelee lähes
oireettomasta koiran menehtymiseen.
Lue myös: Madotus
Takaisin ylös
Pennut rokotetaan ensimmäisen kerran 12 viikkoisina ja uudestaan 16
viikon
iässä. Uusinta rokotus vuoden kuluttua ja jatkossa kahden vuoden välein.
Penikkatauti on helposti tarttuva virustauti, jonka oireet ovat hyvin
monimuotoisia. Tauti tarttuu koirasta toiseen pisaratartuntana
hengitystie-eritteiden välityksellä. Tartunnan saaneet koirat voivat erittää
virusta jopa kuukausia. Sairauden ensivaiheissa tyypillisimpiä oireita ovat
kuume, sierainvuoto, silmätulehdukset, hengitystie- ja ruoansulatuskanavaoireet.
Joillakin koirilla esiintyy polkuanturoiden ja kirsun paksuuntumista. Tautia
sairastavat koirat ovat alttiita bakteeritulehduksille, jotka voivat olla
kohtalokkaita. Erilaisia hermosto-oireita voi esiintyä myöhemmin, yleensä
muutaman viikon kuluttua ensioireiden parannuttua. Tyypillisiä hermosto-oireita
ovat lihasnykäykset jalkojen tai pään lihaksissa, tuntopuutokset ja halvaukset
sekä erilaiset kouristuskohtaukset. Vakavat hermosto-oireet ovat invalidisoivia
ja johtavat usein koiran lopettamiseen. Maassamme oli laaja penikkatautiepidemia
vuosina 1994-1995, jolloin tuhansia koiria sairastui.
Takaisin ylös
Rokotus sisältyy
perusrokotteisiin. Pennut rokotetaan rokotusohjelman
mukaisesti kolmen ja neljän kuukauden iässä. Osa eläinlääkäreistä suosittelee
uusintarokotusta vuosittain. (Toisinaan pennut voidaan rokottaa ensimmäisen
kerran 6-10 viikon iässä. Jos pentu ei ole saanut ternimaitoa, rokotukset
voidaan aloittaa 6-8 viikon iässä. Rokotusten väliksi suositellaan neljää
viikkoa).
Takaisin ylös
Koiran parvovirus kestää hyvin erilaisia ympäristöolosuhteita (lämpötila ja pH)
ja voi säilyä tartuntakykyisenä useita kuukausia. Se kestää käsittelyn
yleisimmillä desinfektioaineilla. Virus tarttuu kosketustartuntana koirasta
toiseen. Ulosteiden saastuttaman materiaalin välityksellä tapahtuva tartunta on
merkittävässä asemassa. Itämisaika on 3-8 päivää. Tartunnan saaneet koirat
voivat erittää virusta kolme viikkoa tartunnasta ja myös ennen oireiden
ilmaantumista. Parvoviruksen aiheuttama ripuli ja oksentelu saattaa lyhyessä
ajassa johtaa koiran kuivumiseen ja menehtymiseen. Virustartunnan aiheuttama
kuolleisuus voi olla jopa 35 %. Pikkupennuilla virus saattaa myös aiheuttaa
sydänlihastulehduksen, jolla on vakavat seuraukset. Suomessa tautia esiintyy
jatkuvasti paikallisina taudinpurkauksina.
Takaisin ylös
Sisältyy yleensä yhdistelmä rokotteeseen. Taudin aiheuttaja on koiran adenovirus
1 (CAV-1 ), joka säilyy tartuntakykyisenä koiran ulkopuolella viikkoja, jopa
kuukausia. Koira saa tartunnan sairaan koiran ulosteiden, virtsan tai syljen
välityksellä. Taudin itämisaika on 4-9 päivää. Taudinkuva vaihtelee lievästä
kuumeilusta vakavaan maksan toimintahäiriöön. Mitä nuorempi koira, sitä
todennäköisemmin se kuolee tautiin.
Sairastuneilla koirilla on kuumetta, keltaisuutta, keskushermosto-oireita,
oksentelua ja ripulia sekä turvotusta eri puolilla kehoa. Noin 25%:lle koirista
kehittyy jälkioireena ns. sininen silmä -oire, jossa molempien silmien
sarveiskalvot ovat samentuneet. Yleensä samentuma häviää itsestään. Lievissä
sairastapauksissa ohimenevä samentuma voi olla taudin ainoa oire. Taudista
parantuneet koirat voivat levittää virusta virtsassaan jopa kuukausia.
Takaisin ylös
Ensimmäinen rokotus suositellaan annettavaksi koirille noin 4 kuukauden iässä
ja toinen vuoden iässä ja tämän jälkeen tehosterokotukset annetaan joka toinen
vuosi. Poikkeuksena tästä ovat luolametsästyksessä käytettävät koirat ja
viranomaisten palveluskoirat, jotka rokotetaan vuosittain (MMMELOn määräys).
Kaikki koirilla käytetyt rokotteet ovat inaktivoituja. Raivotautirokotteen
antamista samanaikaisesti muiden rokotteiden kanssa ei suositella, koska
samanaikaista käyttöä ei ole riittävästi tutkittu.
Raivotauti on rabiesviruksen aiheuttama aivo- selkäydintulehdus, joka voi
tarttua kaikkiin nisäkkäisiin. Ihmisellä esiintyvää rabiesta kutsutaan
vesikauhuksi. Oireiden puhjettua tauti on lähes poikkeuksetta kuolemaan johtava.
Koira voi saada tartunnan esim. raivotautisen supikoiran tai ketun puremasta.
Tartunnan saanut koira voi levittää tautia edelleen puremalla syljen
välityksellä tai jos sylkeä pääsee limakalvoille tai rikkoutuneelle iholle.
Sairauden itämisaika vaihtelee muutamasta viikosta kuukausiin, jopa vuosiin.
Koiralla se on useimmissa tapauksissa 21-80 päivää. Virus etenee purema-alueelta
hermoratoja pitkin selkäytimeen ja aivoihin. Keskushermostosta virus leviää
sylkirauhasiin ja sitä erittyy sylkeen. Virusta voi olla syljessä jo ennen
sairauden oireiden ilmenemistä.
Taudinkuvalle ovat tyypillisiä käyttäytymismuutokset ja erilaiset halvausoireet.
Klassisessa raivoisassa tautimuodossa eläin on kiihtynyt ja aggressiivinen. Se
hyökkää muiden eläinten, ihmisten ja esineiden kimppuun purren niitä
raivokkaasti. Hiljaisessa tautimuodossa käyttäytymismuutokset ovat vähäisiä,
jolloin erilaiset halvaukset esim. nielun ja alaleuan lihaksissa ovat usein
ensimmäiset havaittavat oireet. Myös raivoisa tautimuoto etenee
halvausvaiheeseen. Taudin eteneminen on nopeaa ensimmäisten halvausoireiden
ilmaannuttua ja kuolema on väistämätön viimeistään 10 päivän kuluessa. Suomessa
on raivotautia todettu viimeksi 1989 (2003 yksittäistapaus tuontihevosessa ).
Suomen lähialueilla Venäjällä ja Virossa raivotautia on sekä kulkukoirissa ja
-kissoissa että petoeläimissä. Maamme kaakkoisrajalle levitetään vuosittain
villieläinten syöttirokotteita maastoon, jotta tartunta ei leviäisi Suomeen.
Takaisin ylös
Ei sisälly perusrokotteisiin mutta suositeltavaa koirille jotka tapaavat usein
toisia koiria. Rokotetaan kerran vuodessa.
Kennelyskä on henkitorven ja keuhkoputkien tulehdus, joka on luonteeltaan
monisyysairaus. Tauti voi alkaa parainfluenssavirusinfektiolla, jolloin koiralla
on lieviä hengitysoireita, kuten sierainvuotoa ja yskää. Virusten vaurioittamiin
hengitysteihin pesiytyy helposti bakteereja (yleensä Bordetella). Taudin
itämisaika on 3-10 päivää. Oireina on tyypillinen kuiva ja voimakas yskä sekä
sierainvuotoa. Vakavassa tautimuodossa tulehdus etenee syvemmälle hengitysteihin,
jolloin koiralle nousee kuume ja sierainvuoto muuttuu märkäiseksi. Pennut
saattavat menehtyä tautiin ja vanhemmilla koirilla jälkiseurauksena voi olla
krooninen keuhkoputkentulehdus. Kennelyskää esiintyy Suomessa paikallisina ja
myös laajempina taudinpurkauksina.
Takaisin ylös
Koiralle annetaan rokotettaessa taudinaiheuttajia tai niiden osia sellaisessa
muodossa, että elimistön puolustusjärjestelmä aktivoituu. Elimistö muistaa tämän
altistuksen ja reagoi jatkossa samaan taudinaiheuttajaan puolustautumalla
nopeasti ja tehokkaasti. Rokottaminen ei anna välitöntä suojaa, vaan koira
muodostaa itse mm. vasta-aineita rokotteen sisältämille taudinaiheuttajille.
Siksi on tärkeää, että koira on terve rokotushetkellä ja sillä ei ole sisäloisia.
Koira on hyvä lääkitä sisäloisten varalta hyvissä ajoin (viimeistään 10 päivää)
ennen rokottamista. Tällöin puolustusjärjestelmällä on parhaat edellytykset
toimia ja rokotteelle muodostuu mahdollisimman hyvä vaste. Parhaassa tapauksessa
rokotteen aikaansaama puolustautumisreaktio on samankaltainen kuin luonnollisen
tartunnan seurauksena syntyvä. Eläviä taudinaiheuttajia sisältävien rokotteiden
aikaansaama puolustautumisreaktio muistuttaa enemmän luonnollista tartuntaa kuin
tapettuja taudinaiheuttajia sisältävien rokotteiden herättämä.
Rokotesuoja varmistetaan antamalla koiralle tehosterokotuksia rokotekohtaisten
ohjeiden mukaisesti. Ennaltaehkäisevän rokottamisen ja sisäloishäätöjen lisäksi
on huolehdittava muista koiran hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä (esim.
tasapainoinen ravitsemus), jotta koiran elimistön puolustusjärjestelmä toimisi
parhaalla mahdollisella tavalla.
Takaisin ylös
Rokotteiden sisältämät aineet voidaan jakaa vaikuttaviin aineisiin ja
apuaineisiin. Rokotteiden vaikuttavat aineet ovat taudinaiheuttajia tai niiden
osia, jotka ovat välttämättömiä elimistön puolustusreaktion herättämiseksi.
Taudinaiheuttajat ovat joko inaktivoituja eli tapettuja tai eläviä, joita on
heikennetty niin, että ne eivät aiheuta koiralle tautia. Rokotteiden apuaineet
ovat välttämättömiä rokotteiden tehon, säilyvyyden ja käyttöominaisuuksien
kannalta. Tällaisia aineita ovat esim. tehosteaineet eli adjuvantit, jotka ovat
yleensä alumiiniyhdisteitä. Niitä tarvitaan tapettujen taudinaiheuttajien
aikaansaaman puolustautumisreaktion tehostamiseksi.
Takaisin ylös
Vaikka rokottaminen on rutiinitoimenpide, se ei ole täysin riskitön. Kaikkien
rokotteiden käyttöön liittyy aina haittavaikutusten mahdollisuus. Rokottamisen
jälkeen saattaa joskus esiintyä ohimenevää kuumeilua, pahoinvointia ja kutinaa
sekä pään, silmäluomien tai kuonon turvotusta. Vain pieni osa rokotuksista
aiheuttaa haitallisia reaktioita. Ne menevät yleensä ohi itsestään muutamassa
tunnissa tai parissa päivässä. Haittavaikutusten varalta on hyvä odottaa
eläinlääkärivastaanoton läheisyydessä noin 15 minuuttia rokotuksen jälkeen.
Rokottamisen seurauksena kehittyvät vakavat reaktiot ovat hyvin harvinaisia. Jos
koira oireilee kotona rokottamisen jälkeen, on syytä ottaa yhteyttä
eläinlääkäriin.
Huolimatta siitä, että rokottaminen voi aiheuttaa joskus haittavaikutuksia, ovat
riskit vähäisiä hyötyyn nähden. Rokottaminen suojaa koiria tehokkaasti
vaarallisilta tartuntataudeilta.
Takaisin ylös
Koira tulisi antaa matokuuri vähintään viikkoa ennen rokotusta. Matokuuri on
tärkeä rokotuksen tehon kannalta.
Pennut saavat helposti matoja. Pentu tulee madottaa 2-3,5,7 ja 11 viikon iässä.
Tämän jälkeen parin kuukauden välein. Matojen häätö on todella tärkeää pennun
normaalille kehitykselle. Madot elävät koiran suolistossa, jolloin ravinteiden
imeytyminen häiriintyy. Pentu tarvitsee ravinteita kasvuun ja kehitykseen
Aikuisen koiran madotus riittää 2 kertaa vuodessa, jollei matoja ole näkynyt
kakan joukossa madotuksen jälkeen. Silloin on syytä uusia vielä toinen kerta
(11-14 vrk:n kuluttua ensimmäisestä), että kaikki ovat varmasti pois.
Tyypillisiä oireita madoista ovat köhiminen ja kyökkiminen. Madot ovat
muna-asteella keuhkorakkuloissa, toukkina nousevat kurkkuun ja matoina matkaavat
eteenpäin suolistossa. Matoja ei yleensä näe ulosteessa, kuin vasta matolääkkeen
jälkeen. Karvan huono kunto ja laihtuminen ovat seurausta pitkään jatkuneesta
ongelmasta. Säännöllinen häätö pitää nämä ongelmat loitolla.
Takaisin ylös
Kynnet on leikattava säännöllisesti kerran viikossa heti pennusta alkaen, jotta
kynnen sisällä oleva hermo ei pääse kasvamaan liian pitkäksi. Koiran liian
pitkät kynnet ovat sille epämukavat ja vahingolliset. Koira ei myöskään voi
seistä tukevasti kovalla alustalla. Moni pennun omistaja ei leikkaa koiransa
kynsiä koska pentu vastustelee. Pienen pennun kynnet on kuitenkin helpompi
leikata kuin aikuisen koiran. (hermo näkyy paremmin). Kynttä ei saa leikata
liikaa ja leikkaamista varten on järkevää ostaa todella hyvät kynsileikkurit.
Halvemmat ovat koirilla monesti jääneet kertakäyttöesineiksi ja siten tulleet
vieläkin kalliimmiksi. Jos leikkaaminen tuntuu todella vaikealta, niin kynsiä
voi myös viilata ihmisille tarkoitetulla santapaperi kynsiviilalla taikka
jalkaraspilla tällöin et myöskään koskaan ”leikkaa ” hermoon. Pääasia että
kynnet lyhenevät.
Kynnen oikea lyhentämistapa:
• Jos tuntuu siltä ettet pärjää yksin, pyydä avuksi joku joka voi rauhoittaa
koiraa. Pentu on yleensä rauhallisempi jos se on kylläinen ja hieman väsynyt.
• Ota tassusta tukeva ote koiran ollessa sylissäsi.
• Leikkaa tyhjä osa kärjestä pois. Se on täyttä sarveisainetta eikä sisällä
hermoja. Jos kynsiä leikataan harvoin, kasvavat hermokanavat varsin pitkälle
kärkeen. Leikkaa kynnestä vain millimetri tai kaksi kerrallaan.
• Kertakerran jälkeen sujuu leikkaaminen aina helpommin.
Älä lopeta leikkaamista tai ala lohduttamaan koiraa vaikka vahingossa
leikkaisitkin liian paljon. Lohduttaminen vahvistaa epämukavuuden tunnetta.
Karkeakarvaisen mäyräkoiran turkki ei vaadi erityisen paljon hoitoa. Harjaa
silloin tällöin ja tarkista ettei koiralla ole haavoja taikka turkissaan
lois-eläimiä. Useimmiten turkki trimmataan (nypitään pois kuollut karva)
kahdesti
vuodessa. Älä pese koiraa ennen trimmausta tai näyttelyä.
Trimmatessa nypitään karvoja pois sormin myötäkarvaan pieni tupsu kerrallaan,
jättäen kulmakarvat ja parta. Niistäkin on syytä kuollut karva poistaa.
Kokemattomalle trimmaajalle en suosittele veitsien taikka saksien käyttöä.
Jollet halua oppia itse trimmaamaan koiraasi, ota yhteyttä ammattimaiseen
koirantrimmaajan.
Takaisin ylös
MUUTAMIA YLEISIÄ SAIRAUDENOIREITA:
• Koira ei syö eikä juo normaalisti
• Paino putoaa tai lisääntyy nopeasti
• Virtsaa enemmän/vähemmän kuin normaalisti
• Ripuloi
• Yökkäilee pitkään ja toistuvasti
• Ei jaksa leikkiä tai juosta
• Raapii korviansa epänormaalia enemmän
• Turkki muuttuu elottomaksi
• Kuolaa tavallista enemmän
Koiran normaali ruumiinlämpö on 38,5-39°C. Jokaisen koiran omistajan kannattaa
mitata koiransa normaalilämpö sen ollessa terve. Sairaustiloissa normaalilämmön
tietämisellä voi olla suurikin apu.
Lämmön mittaamiseen kannattaa käyttää nopeaa minuuttimittaria – samanlaista kuin
ihmisillä käytetään. Mittarin päähän voi laittaa hiukan vaseliinia
liukastamiseksi. Aseta koira maahan kyljelleen. Laita mittari koiran peräaukkoon
noin parin sentin syvyyteen. Nojaa mittarilla peräsuolen seinämää vasten.
Yritä pitää koira rauhallisena puhuen sille mukavia. Lämpötilan lukemisen
jälkeen on hyvä desinfioida mittari tavallisella desinfiointiliuoksella.
Ripuli on hyvin tavallista ja voi aiheutua eri syistä. Ripulin aiheuttajana voi
olla ruokavalion muutos, vanhentunut ruoka, loiset, bakteeri- tai virusinfektio
allergia, tai stressi (uuteen kotiin tulo, autoilu). Ruokavalion muutokset
tuleekin toteuttaa hitaasti.
Ripulin hoitona käytetään mm. paastoa, neste-
lisäystä, ulostetta kiinteyttäviä lääkkeitä ja antibiootteja.
Pienen pennun pitkään kestävä ripuli on aina vaarallinen, koska pentu voi kuivua!
Myös vaarallisten tartuntatautien oireena voi olla ripuli. Ota yhteyttä
eläinlääkäriin mikäli ripuli kestää yli vuorokauden.
Kotihoitona voit kokeilla porkkanaraastetta jonka kiehautat. Koirat yleensä
pitävät siitä ja porkkana tasapainottaa vatsan toimintaa.
Ruokinta aloitetaan varovaisesti koiran tultua terveemmäksi. Ruoki koiraa
vatsaystävällisellä ruualla muutama päivä, esim. lihaliemessä keitetyllä
riisillä. Siirry asteittain takaisin normaaliin ruoka-valioon
Mitkä
anaalirauhaset ovat?
Anaalirauhaset ovat ihonalaiset rauhaset peräaukon molemmin puolin noin klo 3 ja
9 kohdilla. Pienet käytävät yhdistävät rauhaset peräaukon suulle. Anaalirauhaset
tuottavat tummaa, voimakkaalle haisevaa eritettä, joka tyhjenee rauhasista
normaalisti huomaamattomasti ulostuksen yhteydesssä. Juuri tämän tyyppisiä
rauhasia haisunäätä käyttää karkoittaakseen vihollisensa. Vaikkakin koira voisi
käyttää rauhasia samaan tarkoitukseen, asuvat koirat yleensä ympäristössä, jossa
vihollisia ei ole.
Millaisia ongelmia anaalirauhasiin voi liittyä?
On kolme sairautta, jotka liittyvät anaalirauhasiin.
1.) Kun nestemäinen erite muuttuu paksuksi ja kiinteytyy, rauhasen
tyhjentymiskanava tukkeutuu. Tällöin puhutaan anaalirauhasten impaktiosta.
2.) Kun bakteerit alkavat kasvamaan tässä eritteessä muodostaen märkäistä,
kellertävää tai verekästä nestettä, puhutaan anaalirauhasten tulehduksesta,
infektiosta.
3.) Kun tulehdus etenee muodostaen anaalirauhaseen kuumottavan ja kipeän
turvotuksen, puhutaan märkäpaiseesta, abskessista. Kun rauhanen on täyttynyt
märkäisestä eritteestä, puhkeaa anaalirauhasen seinämä ihon läpi ja märkäinen
tulehduserite valuu iholle. Tällöin puhutaan anaalirauhasen fistelöitymisestä.
Mistä tiedän onko koirallani ongelmia anaalirauhasissa?
Anaalirauhasiin liittyvien sairauksien oireita ovat mm.
-
peräpään vetäminen
ja hankaaminen lattiaan
-
hännän alustan lähes
jatkuva nuoleminen
-
kipu, joskus
erittäin kovakin , hännän tai peräaukon alueella
-
turvonnut alue
molemmin puolin tai toisella puolen peräaukkoa
-
verinen tai
tahmainen erite peräaukon vieressä iholla
Miten
anaalirauhasiin liittyviä sairauksia hoidetaan?
Anaalirauhasen impaktiossa rauhanen tyhjennetään ja rauhaseen kiinteytynyt erite
huuhdellaan pois. Huuhtelu vaatii yleensä koiran rauhoittamisen. Infektiossa
rauhaset tyhjennetään ja tulehdus hoidetaan pois antibiootti-lääkityksellä.
Anaalirauhasen muodostettua fistelin iholle, rauhanen tyhjennetään ja se
huuhdellaan huolellisesti, lisäksi aloitetaan antibioottilääkitys. Kotona
jatketaan hoitoa mm. suihkuttelemalla peräpäätä päivittäin lämpimällä vedellä.
Koirallani on toistuvasti ongelmia anaalirauhasten kanssa, onko olemassa
pidempiaikaista helpotusta tuovaa hoitoa?
Useilla koirilla on toistuvia anaalirauhasten sairauksia. Taustalla saattaa olla
pidempään löysänä ollut uloste, siis myös ruoka-aineallergia, johon liittyy
mahdollisesti löysä uloste. Löysä uloste estää anaalirauhasten normaalia
mekaanista tyhjenemistä. Lihavilla koirilla anaalirauhaset tyhjenevät hoikempiin
koiriin verrattuna huonommin ja siten lihavat koirat saattavat kärsiä
toistuvista ongelmista. Myös jotkin rodut, esim. villakoirat, ovat herkempiä
anaalirauhasten sairauksille.
Jos koira kärsii toistuvista anaalirauhasten sairauksista, rauhaset voidaan
poistaa leikkauksella. Koska koiralla ei ole käyttöä anaalirauhasille, ei niiden
poistaminen heikennä koiran elämän laatua. Anaalirauhasten poistaminen on ainut
pysyvän parantumisen aikaansaava hoitomuoto.
Liittyykö leikkaukseen riskejä?
Leikkaus vaatii yleisanestesian eli nukuttamisen, mikä aina sisältää riskin.
Kuitenkin tämä riski nykyisillä nukutusaineilla on muuten terveelle koiralle
erittäin pieni.
Leikkauksen jälkeen joillakin koirilla voi esiintyä ohimenevää ulosteen
pidätyskyvyttömyyttä. Koirat saattavat tiputella kävellessään ulostepallosia.
Tämä johtuu siitä, että peräaukkoa hermottavat hermot sijaitsevat erittäin
lähellä anaalirauhasia ja ne saattaavat leikkauksessa vaurioitua. Kuitenkin,
ongelma on yleensä ohimenevä ja häipyy itsestään muutamassa päivässä -
muutamassa viikossa.
Koirani haisee jatkuvasti oudolle ja toisinaan sohvalla on pahan hajuinen
tippatahra - liittyykö tämä anaalirauhas-ongelmaan?
Joillakin koirilla on häiriö anaalirauhasista peräaukon suulle johtavan kanavan
täydellisessä sulkeutumisessa. Näillä koirilla anaalirauhas-eritettä tihkuu
karvoihin koko ajan ja eritteen tuoksu on koko ajan aistittavissa. Tämä on
toinen hyvä syy anaalirauhasten poistoon.
Takaisin ylös
Kuinka yleisiä
korvatulehdukset ovat koirilla?
Koiran yleisimpiä infektioita ovat bakteerien tai hiivan aiheuttamat ulkoisen
korvakäytävän tulehdukset. Sairautta kutsutaan ulkokorvatuledukseksi, otitis
externa.
Eräät rodut, esim. Cocker Spanielit ja kääpiövillakoirat ovat muita herkempiä
korvatulehduksille, mutta tulehduksia voi esiintyä kaikilla roduilla.
Mitkä ovat korvatulehduksen yleisimmät oireet?
Korvatulehduksesta kärsivän koiran vointi on epämiellyttävä, korvakäytävät ovat
erittäin herkät. Koira ravistelee päätään ja kapsuttaa korviaan yrittäen saada
lika- ja tulehduseritettä pois korvista. Korvat alkavat punoittamaan ja
haisemaan epämiellyttävälle. Useasti korvista nousee puhdistettaessa mustaa tai
kellertävää eritettä.
Mitä oireita esiintyy korvapunkkien yhteydessä?
Korvapunkit voivat aiheuttaa useita edellämainituista oireista, mm. mustaa,
kahvinpurumaista eritettä, pään ravistelua ja korvien kapsutusta. On kuitenkin
muistettava, että korvapunkkeja todetaan yleisimmin vain pennuilla. Vanhemmilla
koirilla korvapunkkeja esiintyy yleisimmin silloin, kun perheeseen tuodaan
korvapunkeista kärsivä koiranpentu tai vielä yleisimmin kissa. Joskus
korvapunkit luovat korviin olosuhteet, jotka ovat tavallista herkempiä bakteeri-
ja hiivainfektioille. Kun koira tällaisessa tapauksessa tuodaan eläinlääkäriin,
ovat korvapunkit jo saattaneet hävitä, mutta tulehdus on jäljellä.
Voinko hoitaa koirani korvatulehdusta millä tahansa lääkkeellä?
On olemassa useita eri bakteerilajeja ja ainakin yksi hiivalaji, jotka voivat
aiheuttaa korvatulehduksen. Ilman, että tiedetään korvatulehduksen aiheuttaja,
ei lääkitystä pystytä kunnolla valitsemaan. Joskus tulehduksen aiheuttajana voi
olla myös vierasesine tai kasvain korvakäytävässä. Tällaisessa tapauksessa
pelkkä lääkehoito ei luonnollisesti auta. Lisäksi on tärkeää tutkia ennen
lääkityksen aloittamista, että korvan tärykalvo on ehjä. Tiettyjen lääkeaineiden
käyttö korvan tärykalvon ollessa rikkoutunut voi aiheuttaa kuulon heikkemisen.
Miten korvatulehdukseen sopiva lääke selvitetään?
Ensimmäisenä korvakäytävät tutkitaan otoskoopilla, korvien tähytykseen
tarkoitetulla instrumentilla. Tällä tutkimuksella selvitetään ovatko tärykalvot
ehjät ja onko korvakäytävissä mahdollisia vierasesineitä. Jos koiran korvat ovat
erittäin kipeät, täytyy tämä tutkimus tehdä koiran ollessa rauhoitettuna.
Seuraavaksi korvakäytävästä otetaan sytologinen näyte, jotta pystyttäisiin
selvittämään tulehduksen aiheuttava bakteeri/hiiva. Näytteen mikroskooppinen
tutkiminen on erittäin tärkeää oikean lääkityksen löytämiseksi. Varmimmin paras
lääkitysvaihtoehto löydetään viljelemällä korvasta otettu näyte ja tekemällä
siitä herkkyysmääritys. Tähän kuluu kuitenkin vähintään kaksi vuorokautta ja
yleensä lääkitys aloitetaankin jo ennen viljelytulosten valmistumista.
Tarvittaessa lääkitys vaihdetaan myöhemmin tulosten mukaiseksi.
Miten korvatulehdusta hoidetaan?
Lääkitys valitaan edellä kerrottujen tutkimusten perusteella. Joskus
sytologisessa tutkimuksessa löydetään useampi eri bakteeri tai hiiva ja bakteeri
yhdessä tulehduksen aiheuttajiksi. Tällöin otetaan käyttöön laajakirjoinen
antibiootti tai useampi lääke yhdessä. Yleesä korvatulehdusta hoidetaan sekä
suun kautta annettavalla antibiootilla sekä lääkitsemällä korvaa paikallisesti.
Jos korvakäytävissä on reilusti tulehduksesta johtuvaa eritettä, on paras
vaihtoehto rauhoittaa koira ja suorittaa korvien perusteellinen puhdistus,
korvaimu, ennen lääkityksen aloittamista. Tämä antaa paremman ennusteen kotona
suoritettavalla hoidolla saavutettaviin tuloksiin. Jos korvassa havaitaan
vierasesine, koira rauhoitetaan ja vierasesine poistetaan.
Tärkeä osa potilaan tutkimisessa on mahdollisen taustalla olevan
korvatulehduksia aiheuttavan sairauden selvittäminen. Toistuvien
korvatulehdusten tai kroonisen korvatulehduksen taustalla voi useinkin olla
allergia tai kilpirauhasen vajaatoiminta, hypotyreoidismi. Korvatulehdusten
taustalla oleva perussairaus on ensin diagnostisoitava ja hoidettava. Jos tätä
sairautta ei onnistuta hoitamaan, korvatulehdukseen kohdistuvalla hoidollakaan
ei saada hyvää tulosta. On myös mhdollista, että korvatulehdus hetkellisesti
helpottaa lääkityksellä, mutta todennäköisesti uusiutuu myöhemmin. (yleensä
silloin, kun korvan lääkitseminen lopetetaan)
Mikä on hoidon ennuste?
Lähes kaikki korvatulehdukset, joiden aiheuttaja tai taustalla oleva
systeemisairaus selvitetään voidaan parantaa. Jos taustalla olevaa sairautta ei
hoideta, ennuste on merkittävästi huonompi. Kroonisissa korvatulehduksissa
kontrollikäynti eläinlääkärillä hoidon kuluessa on yleensä aiheellinen.
Kuinka tärkeää on hoitaa korvatulehdusta?
Korvatulehduksesta kärsivä koira on yleensä erittäin kipeä. Kivuliaat korvat
aiheuttavat pään jatkuvaa ravistelua ja raapimista. Tämä ei kuitenkaan ole ainut
ongelma. Pään ravistelu ja raapiminen voi myös johtaa verisuonten hajoamiseen
korvalehdissä. Tällöin muodostuu ns. verikorva, otheamatoma, joka vaatii
erillistä hoitoa. Lisäksi krooninen ulkokorvan tulehdus voi johtaa tärykalvon
rikkoutumiseen ja edelleen sisäkorvan tulehdukseen. Tällöin koira yleensä pitää
päätä vinossa tai kulkee jopa kehää.
Koirani korvakäytävä on lähes umpeutunut kiinni. Mitä se merkitsee?
Korvakäytävän sulkeutuminen/ahtautuminen on myös seurausta kroonisesta
korvatulehduksesta. Eräillä lääkkeillä pystytään hetkellisesti helpottamaan tätä
kudosten turvotusta, mutta yleensä joissakin tapauksissa päädytään lopulta
tilannetta helpottavaan leikkaukseen. Leikkauksen tarkoituksena on poistaa
korvakäytävän vertikaalinen osa ja samalla poistaa turvonnutta kudosta
horisontaalisesta korvakäytävästä. Kroonisen korvatulehduksen vakavin seuraus on
korvakäytävän rustottuminen ja sulkeutuminen lahes kokonaan. Tällöin paras
hoitovaihtoehto on poistaa korvakäytävä kokonaisuudessaan.
Mitä minun tulee tietää koirani korvien lääkitsemisestä?
On tärkeää saada lääkitys korvakäytävän horisontaaliseen osaan. Koiran
korvakäytävä voidaan kuvitella L -kirjaimen muotoiseksi. Vertikaalinen käytävä
muodostaa korvakäytävän ulkoisen osan ja horisontaalinen käytävä on korvassa
syvemmällä päätyen tärykalvoon.
Korvia voidaan lääkitä seuraten seuraavia ohjeita:
1 Varovasti nosta korvalehti ylös pidellen sitä toisella kädellä
2. Samalla laita pieni määrä puhdistusainetta korvakäytävään
3. Pidä toisellä kädellä korvalehteä edelleen ylhäällä, hiero toisella kädellä
hellästi korvan ulkopuolelta korvalehden tyveä - tällä tavalla puhdistusaine
kulkeutuu myös korvakäytävän loppupäähän, horisontaaliseen osaan
4. Anna koiran ravistaa päätään, likaerite poistuu yhdessä puhdistusaineen
kanssa.
Tarvittaessa puhdistus uusitaan vielä muutaman kerran. Pyyhi korvan ulko-osa ja
korvalehti puhdistuksen jälkeen. Korvien puhdistuksessa ei tule käyttää ns.
topsytikkuja. Pumpulipuikkoja käytettäessä lika helposti kulkeutuu syvemmälle
korvakäytävän horisontaaliseen osaa.
Korvaa paikallisesti lääkittäessä saadaan myös lääke horisontaaliseen käytävään
edellä kerrotun mukaisesti.
On syytä vielä kerran muistuttaa, että on erittäin tärkeää ennen korvan
paikallista hoitamista varmistua siitä, että tärykalvo on ehjä!
Takaisin ylös
• Jäähdytysneste (maistuu makealta)
• Kaikki lääkkeet, myös e-pillerit ja särky- sekä unilääkkeet
• Hyasintit ja muut kukat joidenka varressa on valkoista nestettä
• Kaikki sipulit paitsi valkosipuli
• Suklaa paitsi suklaa joka on erikoisesti valmistettu koirille
• Avokado
• Rusinat
• Rotanmyrkky
• Kaikki kemikaalit, myös puhdistus- ja pesuaineet
Takaisin ylös
(Jalostusohjelma) Suomen kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien
vastustamisohjelma. Normaalikokoisten karkeakarvaisten mäyräkoirien pevisa (
voimassa 31.12.2008) edellyttää koirien silmien tutkimista ennen jalostuskäyttöä.
Koiraa joka on PRA tai HC sairas ei saa käyttää jalostukseen. (katso
silmäsairaudet)
Jalostus ohjelmat muissa pohjoismaissa:
Ruotsi
Svenska Taxklubben:in jalostustoimikunnat suosittelevat että alle
3 -vuotiasta koiraa ei käytetä jalostukseen. Molemmat vanhemmat tulee olla
tunnistusmerkittyjä ja silmätarkastus on voimassa vuoden. Tämä on vain suositus
eikä vaikuta pentueen rekisteröintiin. Tunnettujen PRA - kantajien ja sairaiden
koirien jälkeläisiä ei tulisi käyttää jalostukseen. Jalostukseen ei tulisi
käyttää selkäongelmaisia koiria eikä koiria joiden vanhemmilla on selkäongelmia.
Sukusiitosaste pitäisi, jos mahdollista olla alle 2,5 %. Tavoitteena on, että
keskiarvo ei nousisi yli 2 %. Nartulle ei saisi käyttää samaa urosta kuin kerran.
Kokonaisjälkeläismäärä karkeakarvaisilla on rajoitettu 20 pentuemäärään. Karvan
laatujen välillä ja ulkolaiset astutukset ei vaikuta pentuemääriin. Vuosina 1974
– 1997 syntyneistä karkeakarvaisista mäyräkoirista 47 koiralla on todettu PRA.
Norja
Norjassa silmätarkastus ei ole pakollista rekisteröintiä varten.
Norjassa kuitenkin tarkastetaan koiria kohtuullisen aktiivisesti.
Silmätarkastusten suosio on noussut lonkkakuvausten edelle. Lonkiltaan
karkeakarvaiset mäyräkoirat ovat yleensä terveitä. Selkäkuvaukset ovat vasta
alkutekijöissään, vain muutama koira kuvataan vuosittain. Vuosina 2001 – 2005
tutkittuja koiria on ollut yhteensä 263, joista yhdellä on todettu PRA.1991 –
2000 on silmätarkastettuja 199 koiraa, joista löytyi 1 PRA, 4 HC:ta, 5
distichiasta ja 39 muuta löydöstä.
Tanska
Tanskassa silmätarkastus ei ole pakollista rekisteröintiä varten.
Useimmat kuitenkin tarkastuttavat koiriensa
silmät. 1994 – 2005 on Tanskassa tarkastettu 341 karkeakarvaisen
mäyräkoira silmät. Kyseisenä aikana on löytynyt seuraavia sairauksia: 7 kpl PRA,
12 kpl HC, 4 kpl RD, 12 kpl distichiasis, 3 kpl PPM ja 1 kpl linssiluksaatio.
Takaisin ylös
Rodusta ja etsittävästä sairaudesta riippumatta virallinen silmätutkimus etenee
saman kaavan mukaisesti. Tutkija tutkii silmän rakenteet edeten silmän etuosasta
sen takaosaan pannen merkille poikkeamat normaalista ja mahdolliset sairauden
oireet. Apuvälineinä käytetään oftalmoskooppia ja biomikroskooppia sekä
erillistä linssiä silmänpohjan tutkimukseen. Silmän pupillit laajennetaan silmän
takaosien tutkimuksen helpottamiseksi käyttäen lyhytvaikutteista
tropikamidi-tippaa
1. Silmäluomet ja niiden reunat. Merkittäviä muutoksia ovat mm. entropium/ektropium
(silmäluomen sisään/ulospäinkiertymät), distichiasis (ylimääräiset ripset)
2. Kolmas silmäluomi eli vilkkuluomi sijaitsee silmän sisänurkassa löydöksinä
voidaan nähdä vilkkuluomen ruston kiertymää ja vilkkuluomen rauhasen
esiinluiskahdusta
3. Konjuktiva eli silmän sidekalvo peittää silmäluomen sisäpintaa ja silmämunan
etupintaa kirkkaaseen sarveiskalvoon asti
4. Silmäluomien sisänurkan läheisyydessä sijaitsevat kyynelkanavien aukot eli
punktat löydöksenä voidaan nähdä aukkojen ja kanavien puuttumista tai
vajaakehitystä
(varmistus vaatii rauhoituksessa tehtävän kanynoinnin; tämä ei ole osa
virallista silmätutkimusta)
5. Sarveiskalvo eli kornea on silmän läpinäkyvä osa. Löydöksiä ovat
sarveiskalvotulehdukset (keratitis) ja ”pannus” eli krooninen immuunivälitteinen
keratokonjunktiviitti, ja korneadystrofia
6. Etukammio on sarveiskalvon ja värikalvon/linssin väliin jäävä nestetäyteinen
silmän osa. Etukammion syvyys pannaan merkille ja samalla tarkastellaan linssin
sijaintia silmässä
7. Iiris eli värikalvo on nimensä mukaisesti värillinen pupillaa eli mustuaista
ympäröivä silmän osa.
Merkittäviä iiriksen muutoksia ovat persistoivat pupillamembraanit (PPM), jotka
ovat sidekudosjäänteitä ja kulkevat juosteina iiriksestä iirikseen tai
sarveiskalvon takapinnalle tai linssin etupinnalle
8. Silmän linssi eli mykiö on valoa taittava, pupilla-aukon takana sijaitseva
osa.
Löydöksinä voidaan nähdä linssin sijainnin muutoksia eli linssiluksaatioita ja
linssin samentumina eli kaihimuutoksia (katarakta); myös PHTVL/PHPV–sairauteen
liittyy mykiön samentumaa ja muodon epänormaalisuutta; muutokset nähdään
parhaiten biomikroskoopin avulla
9. Lasiainen sijaitsee linssin ja värikalvon takana täyttäen silmän takaosaa
PHTVL/PHPV-sairauteen liittyy verisuoni- ja sidekudosjäänteitä lasiaistilassa
10. Silmänpohjan verkkokalvolla sijaitsevat silmän näkösolut ja näköhermon pää
eli papilla. Silmänpohjassa nähdään synnynnäisiä muutoksia kuten CEA-sairauden
muutokset colliella ja RD-muutokset (retinan dysplasia, verkkokalvon
vajaakehitys); papillan vajaakehitystä voidaan nähdä erillisenä sairautena ja
sen osittaiset puutokset (coloboma) voivat liittyä CEA-sairauteen; PRA eli
verkkokalvon etenevä surkastuma aiheuttaa verkkokalvolla
silmänpohja-tutkimuksessa nähtäviä muutoksia
Silmien tutkimusta voidaan täydentää silmän sisäisen paineen mittauksella.
Glaukoomassa eli viherkaihissa silmän paine on kohonnut. Silmänpaineen mittaus
ei kuulu rutiininomaiseen silmätutkimukseen.
Silmän nestekierto tapahtuu värikalvon ja sarveiskalvon yhtymäkohdassa
sijaitsevan filtraatio-kulman kautta. Filtraatiokulman muutokset, vajaakehitys
ja ahtauma, ovat merkittäviä silmänpainetaudin kannalta. Tämän kulman
rakenteiden tarkastelu vaatii erityisen linssin eli goniolinssin käyttöä; tämä
gonioskopiatutkimus ei ole osa rutiininomaista virallista silmätutkimusta.
Virallinen silmätutkimus tutkii kyseisen yksilön ilmiasua eli fenotyyppiä;
genotyypiltään eli perimältään sairas yksilö (kantaja) voi olla ilmiasultaan
normaali.
Silmistä tehtyjä havaintoja ja löydöksiä verrataan kyseisellä rodulla
tunnettujen, perinnöllisiksi osoitettujen tai epäiltyjen sairauksien löydöksiin
ja silmistä annetaan lausunto näiden sairauksien osalta.
On hyvin tavallista, että silmistä löydetään poikkeavuuksia, joita ei pidetä
merkittävinä tai joiden merkitystä ei tunneta. Nämä havainnot kirjataan ylös
seurantaa varten sivulöydöksinä.
Takaisin ylös
Resessiivinen periytyvyys tapahtuu väistyvän geenin välityksellä (resessiivinen), voi
koira olla kliinisesti terve, vaikka kantaakin sairautta geeneissään.
Koirat, joilla on vain yksi viallinen geeni ovat kantajia, mikäli niillä on
kaksi viallista geeniä ne sairastuvat. Resessiivinen eli väistyvä periytyminen
tarkoittaa, että sairastuakseen täytyy koiran saada viallinen geeni molemmilta
vanhemmiltaan. Kun molemmilla vanhemmilla on viallinen geeni, osasta jälkeläisiä
tulee kantajia, osasta sairaita ja osasta terveitä
Takaisin ylös
Vallitseva eli dominantti periytyminen, ts. vian ilmenemiseksi riittää, kun pentu
saa ominaisuuteen vaikuttavat perintötekijät jommalta kummalta vanhemmalta.
Vaillinainen penetranssi, ts. geenien vaikutus tulee esiin vain tietyssä osassa
pennuista
Takaisin ylös
Useat geenit vaikuttavat ilmenemiseen
Takaisin ylös
Vuonna 1999 aloitettu mäyräkoirien selkien röntgenkuvaaminen on vasta
alkutekijöissään. Kuvattuja koiria
on populaatioon nähden vähän, mutta vaikuttaisi siltä, että jossakin suvuissa on
enemmän selkäongelmaisia koiria. Monet kasvattajat ovat kuvanneet koiriaan myös
epävirallisesti. Karkeakarvaisilla mäyräkoirilla on todettu normaalikokoisista
mäyräkoirista eniten selkävaivoja, mutta karkeakarvainen mäyräkoira on myös
suurin rotu rekisteröinneiltään.(2001 - 2005 rekisteröity 2453 koiraa)129
karkeakarvaista mäyräkoiraa on kuvattu 13.6.2006 mennessä. Kuvatuista 67 on
kuvattu ns. oikeassa iässä (2 – 3,5 v).
Suomen Mäyräkoiraliitto (SML) on muiden pohjoismaisten rotujärjestöjen tavoin
huolestunut taudin yleisyydestä rodussa ja on päättänyt ryhtyä vastustustoimiin.
Yhtenä osana vastustustyötä SML toivoo, että mahdollisimman monen (etenkin
jalostukseen käytettävän) koiran selkä röntgenkuvattaisiin. Toistaiseksi
kuvat lausuu ELL Anu Lappalainen Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä
tiedekunnasta SML on järjestänyt kuvaustilaisuuksia toistaiseksi vain
manner Suomessa.
Mäyräkoira kuuluu ns. kondrodystrofisiin rotuihin, joille on tyypillistä
selkänikamien välilevyjen varhainen rappeutuminen ja tästä aiheutuva lisääntynyt
alttius välilevytyrään (ns. mäyräkoirahalvaus). Rappeutumiseen liittyy usein
röntgenkuvissa näkyvä välilevyjen kalkkeutuminen. Useissa tutkimuksissa on
osoitettu, että alttius välilevytyrään on rodun sisällä perinnöllinen ja että
kalkkeutumilla on selvä yhteys halvaantumisriskiin.
Takaisin ylös
Mäyräkoiralla esiintyviä sairauksia
PRA, etenevä verkkokalvon surkastuma
Kliiniset oireet ilmaantuvat n. 2-4 vuoden iässä. Sairaus tuhoaa verkkokalvon
valoa aistivia soluja. Vähitellen koira tulee hämäräsokeaksi ja myöhemmin jopa
täysin sokeaksi. Koira tulee hämärässä epävarmaksi ja pelokkaaksi. PRA on perinnöllinen.
Koska periytyvyys tapahtuu väistyvän geenin välityksellä (katso
resessiivinen ), voi
koira olla kliinisesti terve, vaikka kantaakin sairautta geeneissään. Jotta
koira sairastuisi, tulee sekä isän että emän perimässä olla sairautta aiheuttava
geeni. Mäyräkoiria joilla on PRA ei saa Suomessa käyttää jalostukseen.
Takaisin ylös
Kataraktassa silmän linssi eli valoa taittava osa samentuu. Yleensä se tulee
molempiin silmiin ja on etenevä eli sokeuteen johtava. Ilmenemisikä vaihtelee
suuresti.
PRA voi aiheuttaa seuraustautina Kataraktan. Ns. Vanhuuden harmaakaihi ei ole
varsinainen kaihi, vaan seuraus linssin tiivistymisestä iän myötä, sillä
linssiin kasvaa uutta kuitua koko iän ajan. Mäyräkoiria joilla on HC ei saa
Suomessa käyttää jalostukseen.
Takaisin ylös
RD esiintyy monimuotoisena. Vaikeissa muodoissa koko verkkokalvo irtautuu
kokonaan. (>täydellinen sokeus) Toisessa muodossa verkkokalvo irtoaa useilta
pieniltä alueilta ja kolmannessa muodossa verkkokalvo irtoaa kapeina poimuina.
Mäyräkoirilla on tavattu lähinnä poimuista verkkokalvon irtoamista.
Nykykäsityksen mukaan näkökyky ei ole oleellisesti alentunut, jos poimuja on
vähemmän kuin 10.
Sairaus periytyy resessiivisesti ja voidaan todeta jo pentuiässä.
Takaisin ylös
Retinopatia (esiintyy ulkolaisissa silmälausunnoissa)
Retinopatia tarkoittaa verkkokalvosairautta. Tällaiset pienet paikalliset
muutokset tarkoittavat yleensä jälkeä jostakin menneisyydessä sairastetusta
taudista, joka on jättänyt verkkokalvolle merkin. Ne eivät ole eteneviä eikä
niitä tule sekoittaa periytymään liittyviin oireisiin.(lähde:
http://www.elainsairaalanystavat.com)
Takaisin ylös
kirjainyhdistelmät kuvaavat sairautta, jossa linssin ja silmänpohjan välinen
sikiökautinen
verisuoni ei ole normaalisti surkastunut. Sairaus esiintyy eriasteisena
vaihdellen merkityksettömistä
kauneuspilkuista sokeutta aiheuttaviin voimakkaisiin muutoksiin. Mäyräkoirilla
on todettu muutamia
lieväasteisia PHTVL/PHPV-tapauksia
Takaisin ylös
DISTICHIASIS, ylimääräiset karvat silmäluomien sisällä
Mm.Mäyräkoirilta on löytynyt distichiasis on tila, jossa normaalin ripsirivin
takana on toinen ripsirivi, joka kasvaa sisäänpäin. Se hankaa sarveiskalvoa ja
aiheuttaa tulehduksia ja haavautumista.
Sairauden on todettu olevan perinnöllistä ja mahdollisesti periytyvän
dominoivasti.
Takaisin ylös
Synnynnäinen epämuodostuma, jossa karvaista ihokudosta kasvaa sarveiskalvolla.
Saarekkeet häiritsevät silmän toimintaa ja ne on poistettava kirurgisesti
Takaisin ylös
persistent pupillary membranes tarkoittaa sikiöaikaisen rakenteen eli pupilla
membraanin (kalvon) jäännettä aikuisen koiran silmässä. Pupillakalvo peittää
pupillan ennen pennun syntymää ja huolehtii osaltaan kehittyvän linssin
verenkierron ylläpidosta. Normaalisti pupillakalvo häviää kokonaan 4-5-viikon
ikään mennessä, mutta joillakin yksilöillä rihmaisia kalvon jäänteitä nähdään
vielä aikuisenakin.
Perinnöllisyys on mahdollinen.
Takaisin ylös
Muita sairauksia:
Välilevytyrä on yleinen sairaus kondrodystrofisilla koiraroduilla, kuten
kiinanpalatsikoiralla, tiibetinspanielilla ja mäyräkoiralla. Sairautta kutsutaan
usein mäyräkoirahalvaukseksi. Alttius välilevyjen tyräytymiseen johtuu
välilevyjen poikkeuksellisen varhaisesta rappeutumisesta. Välilevyjen
gelatiininen ydinosa korvautuu kollageenilla ja rustolla, joka usein kalkkeutuu.
Rappeutuminen voidaan todeta luotettavimmin röntgenologisesti 2 vuoden iässä.
Rappeutuneet välilevyt näkyvät röntgenkuvissa kalkkeutuneina. Tavallisimmin
mäyräkoira sairastuu välilevytyrään 3–7 vuoden iässä.
Oireet: Rinta- ja lannerangan alueen välilevytyrän oireet vaihtelevat
kipukohtauksista täydelliseen molempien takajalkojen halvaantumiseen.
Selkäkivuista kärsivän koiran olemus on tyypillinen: se seisoo selkä köyryssä ja
on haluton liikkumaan, hyppäämään tai kulkemaan portaissa. Syliin otettaessa se
saattaa valittaa. Vatsalihakset ovat usein jännittyneet, vaikka kyseessä ei ole
vatsaontelon alueen kipu. Hyvin usein koiralla on ollut kipuoireita jonkin aikaa
ennen halvausoireita.
Lue myös Mäyräkoirien selkäkuvaus
Takaisin ylös
Epilepsiassa aivojen sähköinen toiminta häiriintyy kohtauksittaisesti. Epilepsia
voi olla primaarista tai sekundaarista. Periytyvä epilepsian muoto on
primaarinen. Suomessa primaarista epilepsiaa esiintyy monissa koiraroduissa ja
mäyräkoirissa muutamissa suvuissa. Sekundaarinen epilepsia voi kehittyä mille
tahansa koiralle esimerkiksi kallovamman tai aivokasvaimen jälkiseurauksena.
Epileptinen kohtaus johtuu sähkönpurkauksista isoissa aivoissa. Primaarinen
epilepsia alkaa usein ensimmäisen tai toisen elinvuoden aikana. Kohtauksia tulee
aluksi harvakseltaan, ehkä kerran pari vuodessa, mutta ajanoloon niitä alkaa
tulla yhä tiheämmin. Kohtauksen lähestyessä monet koirat muuttuvat pelokkaiksi
ja levottomiksi. Itse kohtaus saattaa ilmetä ainoastaan pienenä poissaolon
hetkenä, lihasnykäyksinä tai klassisena rajuna kouristus- ja
tajuttomuuskohtauksena. Kouristuskohtauksen aikana koira makaa kyljellään,
kouristelee ja puree leukansa yhteen. Sen suusta tulee vaahtoa ja se virtsaa
usein alleen. Kohtaus kestää tavallisesti muutaman minuutin. Kohtauksen jälkeen
koira on yleensä väsynyt ja poissaoleva muutamien minuuttien tai tuntien ajan.
Takaisin ylös
hyperadrenokortismi johtuu lisämunuaiskuoren kortisonin liikatuotannosta. Syynä
voi olla lisämunuaiskuoren kasvain tai liian runsas ACTH:n (aivolisäkkeestä
erittyvä hormoni) erittyminen, minkä voi aiheuttaa aivolisäkekasvain ai jokin
muu syy. Cushingin oireyhtymän kliinisiä oireita ovat lisääntynyt jano ja
lisääntynyt virtsaaminen sekä ylenmääräinen syöminen. Vatsa laajenee ja tulee
päärynän muotoiseksi, iho muuttuu ohueksi ja kylmäksi ja turkki muuttuu yhä
harvemmaksi, kunnes koira on melkein kalju muualta paitsi päästä ja raajoista.
Diagnoosi tehdään verikokeiden ja erityisten lisämunuaisten toimintatestien
avulla. Sairautta pystytään nykyisin hoitamaan lääkkeillä.
Takaisin ylös
johtuu haiman sisäeritteisen osan vaurioitumisesta. Insuliinin eritys vähenee.
Haima erittää verenkiertoon insuliinia, joka säätelee elimistön
sokeriaineenvaihduntaa. Kaikkia taudin puhkeamiseen vaikuttavia syitä ei tunneta.
Vanhoilla koirilla sairaus on yleisempi kuin nuorilla. Sokeritaudin oireet ovat
runsas juominen, runsas virtsaaminen, ruokahalun lisääntyminen ja ylipaino.
Pitkälle edenneessä sokeritaudissa oireet ovat vakavia; laihtuminen, väsymys,
oksentelu, asetonin haju hengityksessä, happomyrkytys, joka johtaa tajunnan
menetykseen ja lopulta kuolema. Diagnoosi varmistetaan verinäyte – ja
virtsatutkimuksin. Sokeritautia hoidetaan insuliinipistoksin ja ruokavaliolla.
Takaisin ylös
on kaikista koiran sydänsairauksista yleisin. Se johtuu sydänläppien kroonisesta
rappeutumista ja johtaa sydämen vajaatoimintaan. Sitä esiintyy keski-ikäisillä
ja iäkkäillä mäyräkoirilla. Oireisto kehittyy vähitellen ja useimmilla
mäyräkoirilla sydämessä on todettavissa sivuääni vuosien ajan ennen kuin oireilu
alkaa. Tyypillinen oire on kuiva yskä. Koira köhähtelee etenkin aamuisin ja
rasituksen jälkeen. Myös rasituksensietokyky alenee. Koiran lenkkeilyinnostus
hiipuu ja liikkuminen hidastuu.
Sairaus etenee vääjäämättömästi, mutta sitä voidaan hoitaa lääkkeillä
menestyksellisesti vuosien ajan.
Takaisin ylös
Sairaus esiintyy ainoastaan mäyräkoirilla. Taudin aiheuttajaa ei tunneta ja sen
oletetaan olevan periytyväistä. Koira sairastuu nuorena, yleensä alle vuoden
ikäisenä. Aluksi ihosta tulee paksu ja punainen, muuttuen mustapigmenttiseksi,
karvattomaksi ja poimuilevaksi kuten elefantilla.. Sairaus alkaa kainalokuopista,
leviten nivuksiin ja korvien sisäpuoliin ja leviää myös vähitellen vatsaan,
kaulaa sekä kylkiin. Sairaus on parantumaton, mutta sen leviämistä voidaan
lääkkeillä rajoittaa.
Takaisin ylös
Nikamavika hännässä, on
yleensä todettavissa jo luovutusiässä
Takaisin ylös
Lähteet: SKL/FKK, SML/FTK, STK, Intervet, Evira, Clinivet
oy, |
