|
 |
Osa suomeksi, osa ruotsiksi,
mutta kuvat ovat kansainvälistä kieltä ;-)
Playadel Bergs Jålande Johanna alias Maura
Mäyräkoira toivottaa
sukulaisilleen Hyvää Joulua ja Jänis/kauris/ketturikasta Uutta
Vuotta 2007.
Maurasta joulun odotus onkin varsin mukavaa. Sisään on tuotu pala
metsää
ja uunista leijailee nakkikoiran sieraimiin mitä ihanampia
tuoksuja=)
T: Maura ja taustajoukot Karoliina ja Ville
Lisää kuulumisia "Onnilta" Lappeerannasta
Moi,
kirjoittelen tässä pikaisesti hyvän
joulun tervehdykset. Meillä alkavat heti joulun jälkeen
muuttokiireet, talo on myyty ja uutta etsitään innolla. Onnikin
joutuu sopeutumaan väliaikaisesti kerrostaloelämään. Saas nähdä
kuinka käy... mörkökausi painaa pahasti päälle.
Marraskuun lumimyräkän jälkeen
täälläkin on vain satanut, satanut ja satanut. Ulkoilukeli ei siis
ole ollut mitä parhain. Siitä huolimatta poitsu on kasvanut ja
kehittynyt hyvin. Painoa mitattiin pari viikkoa sitten tasan 9
kiloa ja Onni onkin mielestämme juuri passelin kokoinen pakkaus.
Muuten on pysynyt ihan omana ihanana itsenään, riemua (ja
raivareita :-D) riittää jokaiselle päivälle. Vilkas poika,
hitaammanpuoleinen omistaja.
oivotan siis oikein hyvää joulua ja
menestystä tuleviin koitoksiin. Kirjoittelen sitten kuulumisia ja
seikkailuja kerrostalomaailmasta kunhan pääsemme asettumaan
väliaikaiseen sijoituspaikkaamme... niin ja onhan tässä uusi vuosi
ja raketit. Suhtaudun kyllä luottavaisin mielin Onniin, eihän se
ampumistakaan kesällä pelännyt ja on muutenkin alkanut olla sujut
tämän maailman melskeen kanssa.
Lappeenrannasta
Paula, Juha, Hermanni ja Onni
Ylös
|
Heippa!
Tässä vähän kuvia
Rukalta, jossa oli aika kovat pakkaset juuri ennen joulua.
Julia kipitti innoissaan metsään uusi takki päällä, mutta
sitten tuli kylmä ja äkkistoppi. Sitten tultiinkin hussen
takin sisällä kannettuna metsästä kotiin. Iltarientoihin
kuului myös kissan kanssa nahistelu, jossa Julia oli
useimmiten innokas aloitteen tekijä, mutta jäi aina
loppupeleissä alakynteen.
Lopuksi vielä
kuva väsyynestä joulujuhlijasta joka ei edes jaksanut
innostua paketeistaan loppuillasta. Pukkia kun sai odottaa
aivan liian kauan...
T: Sanna |
 |
Ylös
17.12.2006 (Mauran emäntä kirjoittelee)
Hei!
Maura Myräkoirasta on tullut nyt iso tyttö.
Kovasti nimittäin näyttää siltä, että aloittelee
ekaa juoksuaan. Tämä tietää sitten Turrelle porttikieltoa meille
loppuvuodeksi...
Viimeisin punkki löytyi tänään, oli ovelasti
asuttautunut hännänjuureen. Joskohan ne jo nyt loppui.
Eilen kävimme juhlistamassa Itsenäisyyspäivää
Helsingissä. Maura oli mukana, joten ylioppilaiden
soihtukulkueeseen mentiin vaan yleisöksi, muuten tuloksena olisi
voinut olla kärähtänyt mäyris. Kuokkavieraita ei pressanlinnan
edessä näkynyt, mutta me jouduimme persoonallisen reittivalinnan
jäljiltä mellakka-aitojen sisäpuolelle. Mietittiin jo että on
vähän tukka huonosti mennä linnanjuhliin, mutta onneksi kiltit
poliisit päästivät aidan toiselle puolelle. Maura matkusti
bussilla ja metrolla, kohtasi paljon liehuvia lippuja, palavia
soihtuja ja laulavia ihmisiä eikä ollut milläskään tapahtuneesta.
Nyt ollankin sitten taas maaseudun rauhassa. Saas nähdä kuinka
ankarasti Mauran siveyttä tarvitsee puolustaa lähiseudun uljailta
uroilta.
Löysin muuten netissä surffaillessani
mielenkiintoisen tutkimuksen koirien sairauksien perinnöllisyyden
selvittämisestä. Tässä linkki: <http://koirangeenit.fi/> Hyvän
asian puolesta voisin hyvinkin uhrata pisaran mäyräkoirani verta.
Täytyy käydä Messarissa tutustumassa lähemmin asiaan.
-Karoliina-
Ylös
kuulumisia "Siiriltä" Turusta 14.12.2006
Hei!
Tässä kuulumisia Siiriltä.
Syksy meni aika mukavasti.
Siiri on kovasti kasvanut ja on jo aika köllikkä. Ruokahalu on
edelleen varsin kova ja kaikki vähänkin ruoaksi kelpaava kyllä
menee alas.
Siiri on kuitenkin saanut
varsin mukavasti liikuntaa eikä ainakaan minusta lihavalta vaikuta.
(ehkä tanakka)
Siiri on jo päässyt hivenen ajon
makuun kun jäniksiä on tullut pöllytettyä lähimetsistä. Ääni on
ihan kuuluva. Hivenen tiukka hän kuitenkin on ajonhaukun
ylläpidossa. Jos tulee hukka, niin ajo ei välttämättä ala ihan
heti uudestaan. Loppiaisena on tarkoitus mennä kaurisjahtiin
täällä mantereella. Katsotaan sitten kuinka se sujuu.
Kissan kanssa ovat
edelleen hyviä kavereita. Riehuvat välillä aika rajustikin, mutta
ainakaan vielä ei ole vahinkoja sattunut.
Ensimmäiset juoksut ovat
myös juuri alkaneet ja nyt saakin hieman vahtia perään maalla.
Täytyy vältellä lenkkejä kylänraitilla jotta hajut eivät kovin
laajalle leviä.
Ylös
(kuulumisia
"Lyytiltä" Ylivieskasta 05.11.2006)
Heips!
Talvi on viimein saapunut pakkasineen. Oli Lyytilläkin ensilumessa
ihmettelemistä. Hauskaa näyttää lumessa telmiminen olevan.
Luolaharkoissakin kävimme ja Lyyti käyttäytyi siellä rohkeasti.
Haukkui häkissä olevaa kettua, haisteli kiinnostuneesti rakennusta
ja kaiken kukkuraksi kävi tekemässä oma-alotteisesti tyhjän luolan
tarkastuksen. Ahdinkokaan ei tuottanut ongelmia ja tuore ketun
haju näytti luolastossa todellakin kiinnostavan. Yllättävän suuri
muutos verrattuna ensimmäiseen luolakokemukseen.
Näyttelyharjoitukset on jääneet todella vähälle, mutta eiköhän me
vielä keretä sitäkin harjoitella. Kajaanin tamminäyttelyihin voisi
Lyytin pentuluokkaan ilmoittaa... Hampaat on vaihtuneet ja purenta
tiivistynyt. Kulmahampaat näyttäisi tulevan oikeisiin kohtiin ja
hampaita on oikea määrä. Vielä kun osaisi ajoittaa ja suorittaa
trimmauksen näyttelyitä ajatellen.
Sanna-Mari
Lisää kuulumisia "Onnilta" Lappeerannasta
4.11.2006
Moi,
olemme vihdoin päässeet
kaivautumaan ulos kinoksista. Kahden vuorokauden aikana
tullut lunta varmasti yli 50 cm. Tämän talven lumet
saisivat puolestani olla tässä. Onnilla on ollut IHANAA
kun on tullut taivaan täydeltä jotakin kummallista. Piti
jo pelastaa se hukkumasta kinokseen. Astui rappusilta
syrjään ja sinne hupsahti. Tällaisesta määrästä pehmeää
tuiskulunta ei tappijaloilla nousta. Nyt jo pääsee pitkin
aurausvalleja menemään, yllättävän hyvin kantavat kevyttä
Onnia. Nyt vaan joutuu vahtimaan ettei karkuretki ala
aidan yli, tavallisestihan aidan alustat pitää tilkitä...
Paula
|
 |
|
(kuulumisia
Jockelta
Paraisilta 7.10.2006)
 |
Hei!
Tässä on pari uutta kuvaa Jockesta.
Jocke voi ihan hyvin ,ja oppii uusia asioita!
Hampaat ei ole viellä lähteneet.
Nähdään koiranäytelyssä!
T: Marie |
|
 |
|
(Lisää
kuulumisia "Onnilta" Lappeerannasta 6.10.2006)
Syksy on siis saapunut ja
sehän tietää tassupyykkiä. Kuivan kesän pentu onkin jo
moneen kertaan kesän mittaan käynyt tutustumassa
suihkukaappiin ja ihmetellyt mikä paikka se oikein on.
Suihkukaapin lattiakaivonkin on muuten purkanut pariin
kertaan jo ;-). Siis sateiden myötä suihku on tullut tutuksi,
eikä se mikään hullumpi paikka olekaan. Vesisuihkusta saa
puremalla muotoiltua suihkulähteen, josta hampaiden välistä
roiskuva vesi kastelee tasan tarkkaan myös pesijän ja
pesuhuoneen. Tuleehan siinä Onnille tietysti vielä
hammashuuhtelu kylkiäisenä. Varsinainen palkinto on
kuitenkin tassupyyhe. Sitä on ihanaa riepottaa, olemmekin
siirtyneet ihan kylpypyyhekokoiseen kuivausvälineeseen.
Siinä jää aina joku kantti vapaaksi tassuja varten. On
muuten sen verran tiukka ote pyyhkeestä, että muutaman
kerran on meinannut Onnikin joutua narulle kuivumaan.
Luoksetuloharjoitukset sujuvat
vaihtelevasti. Välillä kutsu kuuluu ja välillä ei,
johtuisikohan se nälän asteesta eli viitsiikö niitä
nappuloita tulla hakemaan vai ei. Pimenevät illat ovat
tuoneet toivottua tottelevaisuuslisää, pimeässä saattaa
vaania mörkö ja naapuruston äänet voivat olla vaarallisia.
Eipä ole tarvinnut luokse silloin houkutella. Olemme myös
harjoitelleet toisarvoisia taitoja, joka on tosin kätevää
kunhan aurauskepit pian ilmestyvät. Eli kierretään kaikki
tolpat samalta puolelta kuin taluttaja ja matka etenee.
Hyvin on tämä oppi mennyt perille.
Piipunrassi (=Onni) ja
Parrunpätkä (=Hermanni) ovat solmineet jonkinlaisen YYA
sopimuksen. Hermanni antaa Onnin auliisti nuolla silmät
puhtaaksi aina lääkitsemisen jälkeen. Kamalaa vahtimista,
ettei ulkoinen lääke toiselle annettuna päädy sisäisesti
nautittuna toisen vatsaan. Se ei ole vielä selvinnyt mitä
Onni asiasta hyötyy, ehkä lääke maistuu hyvältä...? |
|
 |
Puruluiden varastelusta toisen
hallusta Onni on kehittänyt taiteenlajin. Se kiihdyttää
vauhdin valonnopeuteen juosten toisen ympärillä ja räksyttää
villisti. Välillä tämä taktiikka on totta tosiaan toiminut
ja Onni on saanut napattua luun Hermannin hallusta kun se
taas on keskittynyt häätämään Onnin kauemmaksi.
Mukavaa syksyn jatkoa ja
pitääkäähän hyvät tuparit uudessa koiratalossa!
Paula |
Ylös
Heippa
Vesa sai ammuttua ketun ja toi sen kotiin Lyytin ihmeteltäväksi.
Kovasti kettu on Lyytiä kiinnostanut.
Ensin sitä piti haistella kaukaa ja vähitellen lähempääkin. Ja
sitten Lyyti hoksasi haukkumisen. Innokkaasti se on ketun nahkaa
useana päivänä haukkunutkin eikä meinannut eka iltana lopettaa
haukkumista sisälläkään haistaessaan ketunnahan palo-oven takaa.
Jännä huomata, että Lyyti on koiristamme ainoa, joka on
ketunnahasta kiinnostunut. Toiset menee vain ohi ja Lyytin pitää
käydä pikkasen sitä aina haukkumassa...
Etuhampaat on vaihtuneet ja alakulmahampaat näyttää olevan juuri
puhkeamaisillaan.
Näyttelyseisomaharjoitukset on jääneet vähälle ja tässä huonosti
onnistuneita kuvia poseeraamisesta ja muutama kuva ketusta ja
Lyytistä.
Sanna-Mari
(kuulumisia
"Lyytiltä" Ylivieskasta 3.10.2006)
Heippa
Kävin tyttökaverin kanssa eilen katsomassa luolaharjoituksia.
Opettavainen reissu oli, nytten osaa paremmin hahmottaa mistä koko
hommassa on kyse. Minulla oli Lyyti mukana ja annoin Lyytin
haistella irtaallaan rakennusta, jossa keinoluolasto oli.
Rakennuksen keskellä oli rauhallisesti makaava kettu häkissä.
Lyyti haukkua poksahti rakennuksen ovella huomatessaan ketun ja
sitten se varovaisesti tarkasti nuuskien kiersi rakennuksessa.
Kävi Lyyti n. 30cm päässä häkkiä ihmettelemässä, ei pelännyt eikä
haukkunut, vaan jatkoi rauhassa rakennuksen haistelua. Mielestäni
Lyytille ei tullut kammoa reissusta, vaan paremminkin se sai
rauhassa tutustella uutta hajua. Jospa se nytten alitajuntaisesti
työstäisi kokemustaan.
Kotiin tultua Lyytiä odotti iso
hirven sääriluu, jota se alkoi innolla rouskuttamaan. Eikä
taaskaan osannut omia tuorettakaan luuta.
Sanna-Mari
Ylös
|
(Lisää kuulumisia "Lyytiltä" Ylivieskasta
11.9.)
Moro
Tässäpä Lyytistä kuvia koirakamujen kanssa ja
saaliin kanssa.
Tollerimme nouti pari lintua sorsanpyynnin aloituspäivänä ja
Lyyti ihmettelyjen jälkeen antoi linnulle hieman kyytiä.
Lyyti
|
 |
|
 |
Ylös
(Lisää kuulumisia "Lyytiltä" Ylivieskasta 6.9.)
Moi!
Jopa osattiin äsken säikähtää oikein kunnolla. Päästin Lyytin
iltapissalle ja laitoin sulle kuvia kaikessa rauhassa. Sitten
rupesimme
katselemaan koiria sisälle ja Lyytiä ei näkynyt missään. Ja voi
sitä
kauhun määrää. Ajelimme ympäriinsä ja katselimme kaikkialta
sisältä ja
Lyytiä ei löytynyt mistään. Ajattelimme, ettei se kauas uskalla
vielä
lähteä kun ei aina viitsi mennä pissallekkaan. Siispä päättelimme,
että
huuhkaja on sen napannut ja tulimme itkua vääntäen sisälle
vaatetta
lisäämään ja samalla Lyyti löytyi umpiunessa vaatekaapin sisältä....
Kieltämättä silloin meinasi päästä muutama ärräpää...Olisi edes
vaivaitunut ääntelemään jotenkin. Sitten huvittuneena ajattelimme
omistavamme mäyräkoiran!
Luoksetulo taitaa kaivata vielä harjoittelua...
T: Sanna-Mari
 
Ylös
(Lisää kuulumisia "Onnilta"
Lappeerannasta 3.9.)
Moi,
liitteenä kuva (eilen otettu), jossa
Onni (5,7 kg) poseeraa. Eipä oikein onnistunut nuo poseeraukset,
täytynee jatkaa harjoituksia ;-) Kuten kuvastakin näkyy niin
pentukarva alkaa pörröttää jo, pitäisi varmaan ainakin korvat jo
nyppiä. Jos vaikka tuo luoksetulokin sujuisi paremmin kun ainakaan
korvakarvat eivät estäisi kuulemista. Eilen paineltiin VIUUH vaan
karkumatkalle aina kun silmä vältti, saaliina oli ainakin yhden
vesilinnun höyhenet (onneksi ei mitään muuta puoliksipilaantunutta),
yksi homeinen lippalakki ja kuka tietää mitä muuta
mielenkiintoista matkan varrella, mistä minulla ei ole
aavistustakaan.
Rannasta löytyviä mielenkiintoisia
saaliita helpommin myös kotipihalta voi suuri metsästäjä saada
ihan oman saaliin, josta voi rinta rottingilla ylpeillä. Viikko
sitten kahvikeitossa ihmettelin, että kenen pikku piski räksyttää
vimmatusti jossakin lähistöllä. Vähän aikaan kuunneltuani tajusin,
että sehän on meidän Onni, jonka ääni kuului "vaimennettuna"
ulkorakennuksen takaa. Mentiin Jussin kanssa sitten katsastamaan
mikä täällä oikein on hätänä, no Onni vain kuulutti saaneensa
saalista. Siellä oli ihan HIRMUISEN iso kastemato, hyvää oli,
suuri metsästäjä pisteli paistin sitten poskeensa.
Suotavampia saaliita ovat viime
aikoina olleet syksyn sadosta luumut. Taitavasti ja hyvällä
ruokahalulla Onni niitä mutustelee puun alta. Taitavaksi
määrittelisin syömisen sillä perusteella, että kun toisesta
suupielestä menee luumu sisälle niin toisesta suupielestä sitten
sylkäistään luumunkivi pihalle. Näppärää (!).
Valkopippurin menekki viime aikoina
on ollut tässä taloudessa melko suurta, pitäisiköhän käydä tukussa
hankkimassa joku suurtalous kokoluokan pakkaus. Ne on ne
sähköjohdot näet... ja niitä on vaikea pippuroida ;-)
Päivät kotona Hermannin kanssa
kahden ovat onneksi sujuneet hyvin. Kämppä ei ole edes sen
näköinen, että täällä olisi mitään hirveää rallia pidetty.
Ruokatunnin aikaan aina jompi kumpi meistä on käynyt moikkaamassa
kojoottikaksikkoa ja laskenut pojat ulkoilemaan. Sisäsiisteys on
melko hyvin onnistunut tällä rytmittämisellä, ei ole tarvinnut
lattioita siivoilla ruokiksella.
Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa ja
jatketaan harjoituksia!
Paula
Ylös
|
1.9.2006
Hei!
Tässä tulee taas lisäosaa Siirin kuulumisille mantereella.
Siiri on kasvanut kokoa aikalailla ja puntarin viisari
heilati jo yli viiden kilon eläinlääkärin vastaanotolla.
Viimeaikoina on myös alkanut näyttää siltä, että kuono on
myös ottanut mittaa. Alkavat jo hajutkin tarttumaan.
Siiri on edelleen varsin innokas syömäri. Kaikki ruoka mikä
esillä on häipyy kyllä hyvin nopeasti, niin omat kuin
Bertankin. Hän sai myös jo ensimmäisen saaliinsa! Onneton
västäräkki ei ollut pihanurmella tarpeeksi nopealiikkeinen
ja Siiri ehti käymään siihen käsiksi. Pihamaalta löytyy myös
monia muita pieniä aarteita, kuten esim. oravan häntä joka
suussa on varsin mukava viipottaa menemään.
Purjeveneeseen on myös otettu ensikosketus. Ikävä kyllä
yhtään kuvia ei ole otettu silloin kun Siirillä oli liivit
päällä. Varsinainen näky! Hyvin hän kuitenkin tottui
keinutukseen. Siiri otti varsin rauhallisesti vaikka välillä
oli vähän meininkiäkin merellä. Hän saattoi nukkua kannella
ja mieluisin paikka löytyikin spinaakkeripuomin päältä.
Siiri on selkeästi kovapäisempi koulutettava kuin Bertta oli
aikoinaan. Lahjonta on melkein toimivin keino uusien
asioiden oppimisessa. Rajoja kokeillaan Bertan kanssa aina
kun kohdalle sattuu. Vielä on kuitenkin Bertta selkeästi
ykkönen ja vahvempi, mutta saa nähdä kuinkan käy kun Siiri
saa Bertan painossa kiinni. Väliä on enää vajaat kolme kiloa.
Semmoisia, kuullaan taas!
Saku, Suvi, Bertta ja Siiri
Ylös |
   |
27.8.Kävimme tapaamassa Mauraa Lammilla. Maura jäljesti
tuoretta kauriinjalkaa Hyviä kuvien otto ei meidän hitaalla
kameralla onnistunut kovin hyvin vilkkaasta 13 viikoisesta
Maurasta
 
Ylös
25.8.
Kävimme tapaamassa Jockea Paraisilla.
Otimme
mukaan tuoreen kauriinjalan mikä Jocken mielestä oli hyvin
kiinostava.
 
Ylös
 
Ylös
|
16.8.(Mauran
emäntä kirjoittelee)
Pieni maastonakki
on kotiutunut mukavasti ja osoittautunut käsittämättömän
rohkeaksi ja reippaksi koiraksi. Toiset koirat, vieraat
ihmiset ja muut elämän ilmiöt on tehty varmasti vain pientä
mäyräkoiraa varten. Kaikki käy, saksanpaimenkoirasta
kaivinkoneeseen. Isän kissat vaan ei vieläkään suostu
leikkimään Mauran kanssa ja sekös harmittaa Mauraa.
Yksi pieni ikävä
ilmiö mäyräkoiran elämään tuli viime tiistaina. Se ei
haitannut ollenkaan, että eläinlääkärisetä nipisti piikillä
niskasta, mutta kotiin päästyämme oli ollut joku outo
luonnonilmiö (sade=) ja sitä märkää asiaa, jota normaalisti
on vesikupissa ja kylppärin lattialla oli evitelty pitkin
pihaa ja nurmikkoa. Ei siinä voi pieni mäyräkoira kulkea,
tassut kastuu. Puhumattakaan, että pitäisi mennä vielä
pimeässä ja märässä iltapisulle. Kuivan kesän kasvatti
joutui kuitenkin tyytymään kohtaloonsa ja nyt hupia tuokin
sisään tullessa tassujen kuivausoperaatio, kun se pyyhe on
niin kiva=)
Kauriinjalka on
ollut kovassa käytössä, sitä on riepotettu pitkin pihaa ja
taloa. Nyt se kuitenkin joutui jäähylle, kun ahkera
natustelu laittoi mahan sekaisin. Ilmeisesti vadelmanhimo on
näillä pennuilla sukuvika, sillä myös Maura syö niitä
innolla suoraan puskasta, myös karviaiset käy mutta
viinimarjat on yök. Ollaan käyty metsässä juoksentelemassa
ja siellä onkin kiva pöllyttää sammalia ja kiipeillä
kallioilla. Ihme vimma tuolla on kiivetä kaikille
vastaantuleville kiville ja kallioille, sellaisia ne taitaa
olla saaristolaiskoirat. Maura on myös käsittämättömän
taitava löytymään kaikki mahdolliset kakkakasat ja
hyvinmuhineet raadot metsästä ja pihamaalta. Ah, miten
ihanaa! Metsässä vaan tuntuu olevan nyt niin paljon
hirvikärpäsiä, ettei meinaa sekaan sopia, Mauraan ne ei
hyökkää, mutta minuun kyllä.
Maura on
varsinainen reissukoira, automatkailua on opeteltu heti
alusta asti ja Lammin ja Helsingin väliä kuljettu jo monet
kerrat. Neiti vetää sikeitä kopissaan ja sopeutuu todella
hyvin uusiinkin paikkoihin. Oli Maura jo yökylässäkin
kaverini luona kun me oltiin häissä ja
|
 |
maatalousnäyttelyssä.
Saksanpaimen-koira Nessi oli Mauran mielestä tosikiva
kaveri, jota piti seurata joka paikkaan. Ojan yli ei
vaan pääse samallalailla töp-pöjaloilla kuin
sakemannin koivilla, joten Maura löysi itsensä ojan
pohjalta. Onneksi oli matala oja ja kuiva kesä=)Remmissä
kulku sujuu kohtuul-lisen hyvin ja asiatkin tehdään
ulos, jos sinne saakka vaan sattuu ehtimään. Yritys on
kyllä kova. Luoksetuloa ja istumista on opeteltu myös.
Kotona
tuntuu välillä, että korvat on vain koristeena, mutta
kotipihan |
|
ulkopuolella neiti
tulee yleensä kauniisti kutsusta luokse. Aika paljon se onkin
meillä kotona irti, pihassa on vielä toistaiseksi pysynyt.
Maura on ehtinyt myös puremaan Lammin poliisia korvasta,
osallistumaan jenkkiautotapahtumaan ja opetellut makaamaan
kaljamäyräkoiran pahvikuoren sisällä, mutta se onkin sitten jo
ihan toinen tarina.
T: Maura
Mäyräkoira ja taustajoukot
Ylös
|
(Lisää kuulumisia "Lyytiltä" Ylivieskasta
14.8.)
Moikka
Digikameramme saapui tänään korjauksilta, joten yritimme
heti ottaa
muutamia kuvia. En tiedä näkyykö kaikki kun Vesalle lähetin
niin kaks
näky ja kaks ei näkynyt.
Hyvin on sinänsä mennyt, ruoka maittaa toisinaan paremmin;
nyt kun on
ollut vilpoista ruokahalu on ollut hyvä. Ripulipäivä oli
yksi, kun
raaka kananmuna putosi lattialle ja Lyyti kerkesi sitä
maistelemaan,
niin iltapäivällä oltiinkin ruikulilla.
Lyyti painoi 3kg viikko sitten.
Työt haittaa pahasti tätä vapaa-aikaa...
Sanna-Mari
Ylös |
 
(Lisää kuulumisia "Onnilta" Lappeerannasta 3.8.)
Moi,
terveisiä Onnilta savunhajuisesta
Lappeenrannasta. Venäjällä palaa taas jotakin päivittäin. Toivottavasti
sekä Rutin että sinun ikävä lapsukaisten perään on alkanut jo
helpottaa. Onni on kasvanut paljon ja onkin jo ISO poika, alkaa jo
muistuttaa koiranpentua eikä marsua. Viime sunnuntaina Onni painoi
3525 grammaa (mikäli tulkitsimme talousvaa´an lukeman oikein).
Kesäloma on kulunut siivillä koiruuksien kanssa puuhaillessa.
Sisäsiisteysharjoitukset ova sujuneet vaihtelevalla menestyksellä,
joskus osataan mennä eteiseen odottamaan josko ulko-ovi aukeaisi
ja joskus painutaan vauhdilla sisälle pissille. Nyt Onni on
keksinyt, että matolle on kivempi tehdä kuin paperille... No kyllä
se siitä vaikka nämä harjoitteet ottavat väkisinkin takapakkia kun
minäkin joudun palamaan sorvin ääreen ensi viikolla.
Onni on aika herkkä vielä
kaikenlaisille "kummallisille" äänille (naapurin kasteluletkusta
lähtien) ja olemmekin kovasti käyneet ihmettelemässä maailman
melua. Kodin äänet eivät enää kummastuta lainkaan, pölynimurikin
saatiin eilen julistettua vaarattomaksi. Telkkarista tosin tulee
joskus jotain kummaa möykkää, jota täytyy ihmetellä ja
toissapäivänä Onni murisi aina kun herätyskelloni pirahti,
mokomalla kapistukselle joutaakin vähän murahdella. Sää on onneksi
suosinut sikäli, että olemme voineet olla paljon pihalla ja
liikenteen, ratapihan ja metsäpalovalvonnan helikopterin ääniä ei
enää tarvitse järkyttyä
Hihnassa kulkemista on myös ehditty
harjoitella ja se sujuukin yleensä ihan hyvin kunhan kotipihan
seisontajarru saadaan pois päältä. Jos matkalla pelottaa voi aina
mennä Hermannin leveän selän taakse äimistelemään. Myös
viikottainen kauneudenhoitopäivä on ollut ohjelmassa. Se onkin
mukavaa puuhaa kun vaikka käydä varastamassa kamman ja painella
karkuun minkä kintuista pääsee. Ja lujaa pääsee jo!
Metsän hajujakin on käyty
katsastamassa. Hermanni meinasi kai eksyttää kiusankappaleen
metsikköön mutta hyvin Onni seuraili Hermannin jälkeä. Olin
tähystämässä tilannetta kiven päältä ja ihan samaa reittiä tuli
mistä Hermanni ilmestyi paikalle aikaisemmin. Metsässä saatiin
saaliiksi paljon vadelmia, sekä muutama metsämansikka ja mustikka.
Onni kyllä keksi pian, että vadelmia olisi kätevämpi syödä minun
keräysastiastani kuin suoraan puskasta ;-) Oli muuten
mielenkiintoista olla sankassa vadelmapuskassa missä kasvoi vielä
tiheästi (omia jalkojaan ei nähnyt) saniaista kainaloihin asti.
Aina kun joku hipaisi jalkaa oli vain toivottava, että se oli
jompikumpi koirista
Hermannin ja
Onnin välit ovat lämmeneet ja muutaman kerran Hermannin on jopa
suostunut leikkimään (!) Onnin kanssa. Onnin läsnäolo piinaa
Hermannia ainoastaan silloin kun iskee "pirun riivaama" kohtaus ja
hyökkäykset ja pureminen alkavat. Pitkämielisesti Hermanni on
Onnia ojentanut. Ainoastaan hillitön pureminen aiheuttaa "asento
maahan" komennuksen. Pojat menevät välillä pitkiä matkoja
ympäriinsä kuin kaksi pientä elefanttia, Hermanni tallustaa edellä
ja Onni perässä roikkuen tiukasti hampaillaan Hermannin hännässä.
Onni harjoittelee aina parhaat liikkeet eteisen peilin edessä ja
painuu sitten testaamaan toimivuutta Hermannilla. Vielä Hermanni
pääsee rauhaan hyppäämällä sohvalle mutta Onnin otteet ovat olleet
sellaisia ettei mene kauan kun pikkuvintiö painuu perässä. Lisäksi
Hermanni on keksinyt kuinka Onnin saa pudotettu pois kimpusta esim.
mökillä. Hermanni kiihdyttää vauhtia jyrkkään alamäkeen ja tekee
sitten äkkipysähdyksen. No Onnilla ei vielä riitä potkua
takajaloissa vauhdin pysäyttämiseen ja se jatkaakin matkaa pitkin
rinnettä yleensä persmäkeä laskien. Hermanni sitten katselee
sieltä ylempää nenäänsä pitkin että "voi harmi". Onni ei kyllä
mokomasta lannistu vaan kunhan oma vauhti pysähtyy se säntää
jälleen ylämäkeen hirveällä asenteella ja murinan säestämänä. Mökillä
myös rantaviivan vetovoimaa ei saaristolaispoika voi vastustaa.
Rantsu täytyy joka kerta päästä heti paikalle tultua tutkimaan
perusteellisesti ja kaislojen kimpussa on kivaa puuhastella.
Tällaista koiranpennun elämää täällä
on vietetty, aika on mennyt nopeasti ja ensi viikolla pitäisi jo
valmistella rokotuksia matokuurilla. Tarinoita on ehtinyt kertyä
vaikka kuinka paljon mutta saavat jäädä toiseen kertaan. Et
varmaan jaksa romaania lukea. Liitteenä muutama kuva, myös se
lupaamani perhepotretti.
Terveisiä mammalle ja Idalle ja
hyvää alkavaa syksyä!
Paula ja Onni
Ylös
|
 |
Morjens!
Tässä nyt niitä luvattuja kuvia turun reissulta.
Siellä olikin oikein eläintarha ja vauhtia riitti kun Julia
sai leikkiä siskon, Bertan ja kisu Miinan kanssa.
Julia matkusti muuten marimekon kassissa ja hyvin meni ;)
Eikä pissattu kuin vasta satamassa.
Kuulumisiin!
Sanna
 |
Ylös
(Kuulumisia "Lyytiltä" Ylivieskasta 31.7.)
Moikka
Kyllä harmittaa se kameran rikkoontuminen. Nyt kun Lyyti kasvaa
silmissä olisi kiva kuvata. Perinteisellä kameralla on niin outo
kuvata. Kävimme kuitenkin yksillä synttäreillä, jossa oli
digikamera ja
tässä muutama kuva siellä otettuna.
Lyyti painoi viikonloppuna 2,5kg
Sanna-Mari
Ylös
(Alla ensimmäiset kuulumiset "Siiriltä"
Turusta 28.7.)
Hei!
Täällä kotosalla Siiri on ollut varsin toimelias.
Koko ajan ollaan johonkin päin heilumassa pihamaalla.
Meillä on täällä myös kissanpentu ja erikoista
kyllä, pennut viihtyvät erinomaisesti keskenään!
Niillä on jatkuvaa seuraa toisistaan kun ne
leikkivät pihalla. Aluksi tilanne oli hieman varautunut, mutta kun
Siiri pennun rohkeudellaan vain meni tönimään kissaa, alkoivat ne
tulla pian hyvin toimeen.
Nyt ne välillä riehuvat sisätiloissa niin kovin
että ne on siirrettävä ulos aina välillä jatkamaan riehumista.
Erityisesti takaa-ajo leikit ovat kivoja, mutta myös sylipaini on
välillä aina paikallaan..
Bertta oli myös niin ikään alussa hieman vaisu,
eikä erityisesti kiinnittänyt pentuun huomiota, mutta nyt
viihtyvät jo kivasti pihalla keskenään. Olemme jo tehneet hieman
metsäkävelyitä ja on ollut hauska huomata kuinka reippaasti Siiri
jo jaksaa kävellä mukana. Kun yritin kantaa häntä välillä aloitti
hän hirveän riehumisen sylissä kun halusi itse juoksemaan...
Hänelle on varmasti hyötyä kissan kaveruudesta sillä juoksevat
päivän mittaan varsin paljon.
Hullunkurista on myös huomata kuinka kissa tulee
selvästi kateelliseksi jos mäykyt riehuvat vain keskenään. Silloin
kissa tunkee keskelle mukaan tai yrittää saada huomion itseensä.
Usein tästä seuraakin se, että Siiri lopettaa Bertan kanssa
riehumisen ja siirtyy jahtaamaan kissaa.
Että tämmöistä peliä täällä pelataan...
Sisäsiisteys etenee kohtuullisesti. Välillä on
aamulla lätäkkö tai kasa lattialla. Ihan ei vielä pidätyskyky
aamuun riitä. Ruokaa menee samalla tahdilla ja luulenkin hänen
kasvavan aika hyvää vauhtia.
Tänne-käsky toimii jo ihan kivasti. Bertan
esimerkki tuntuu hieman vaikuttavan.
Semmoisia, kuulumisiin taas!
Saku&Suvi
Ylös
(Alla ensimmäiset kuulumiset "Onnilta"
Lappeerannasta 17.7.)
moi,
Onni on kotiutunut hyvin. Se on jo
suvereenisti vallannut itselleen elintilaa. Hermanni on
suhtautunut aika pitkämielisesti tulokkaaseen. Ainoastaan
ruokakuppi ollut ollut kunnollisen puolustuksen kohteena. Hermanni
lähinnä juoksee karkuun Onnin teräviä hampaita ja hyökkäyksiä.
Tänään on alkanut olla merkkejä ilmassa, että muutakin rajan vetoa
on tulossa. Hermanni onn esitellyt hammaskalustoaan jo pariin
otteeseen. Onni ei vain usko noin hienovaraisia merkkejä ja
ilmeisesti se tarvitsee pienen "kalautuksen" ennenkuin poika uskoo,
että toinen on tosissaan eikä pidä siitä, että sitä purraan
hännästä tai mahasta. No pojat selvittävät asiansa varmasti
piakkoin.
Pitkä kotimatkamme sujui
mallikkaasti. Onni ei oksentanut ja matkusti muutenkin
rauhallisesti nukkuen lähes koko matkan. Rauha loppui kun
vihdoinkin (n. 02:00) olimme kotona. Onni asettui taloksi
rohkeasti ja aloitti hirveän rallin. Se ei olisi millään
hyväksynyt tylyä kohtaloaan jäädä yksin alakertaan nukkumaan, eikä
poika kyllä nukkunutkaan (eikä kukaan muukaan) kiljunta olisi
saattanut oopperalaulajankin häpeään, poika osaa varmaan vetää
korkean C:n. Ensimmäisenä aamuna Onni osoitti myös omaavansa
vahtikoiran kykyjä. Jussin mennessä aamulla alakertaan vastassa
oli hirveän murinan saattelema haukkuminen jota seurasi pako
portaiden alle. Taisi poika säikähtää kun kiljunta tuotti tuntien
jälkeen tulosta ja talossa olikin joku. Ilmeisesti ensimmäisen yön
valvomisen jälkeen uni on alkanut maittaa ja nyt Onni nukkuukin
ihan hiljaa ja rauhallisesti yönsä. Hermanni tosin oli evakuoinut
itsensä kylpyhuoneeseen nukkumaan. Kai se poika sitten jotain oli
keksinyt...
Kotimatkalla pysähdyimme antamaan
Onnille pienen lepo- ja leikkihetken Jussin veljen, Eskon
pihamaalla Veikkolassa (n.30 km Helsingistä länteen). Esko kertoi
nähneensä pihallansa paljonkin metsästyskoiran alkuja ja Eskon
mielestä Onni on siinä vertailuryhmässä todella rohkea ja lupaava
pentu luonteensa puolesta.
Onni on osoittautumassa kaikinpuolin
kovemmaksi ja itsepäisemmäksi koiraksi kuin Hermanni oli aikoinaan.
Merkillepantavaa on huomattava rohkeus ja uteliaisuus sekä aimo
annos peräänantamattomuutta. Kaikki oikein positiivisiä
ominaisuuksia. Ajattelin vain, että jos Onni olisi ihan
ensimmäinen koira jollekin niin siinäpä voisikin olla iso pala
purtavaksi. Poika on ilmeisesti saanut luonasi liikuskella
muuallakin kuin tasamaalla sillä kaikki raput ja muut esteet se
selvittää leikiten. Eipä tarvitse rakennella väliaikaisia ramppeja
ulkorappuihin. Kiitos kuuluu myös alkuopetuksesta sanomalehden
käytössä. Aika mallikkaasti osataan suunnistaa lehdelle.
T:Paula ja pojat
Ylös
(Alla ensimmäiset kuulumiset "Mauralta"
Lammilta 16.7.)
Hei!
Johanna-koirasta on sitten kuitenkin tullut Maura. Se ei vaan
näyttänyt
yhtään Ingalta tai Bertalta... Nimenmuutos vähensi ilmeisesti myös
suuresti jollottamista=) Epäilimme kylläkin vakavasti, että Maura
ei vain
halunnut tulla mantereelle, sillä huuto alkoi välittömästi
laivasta ulos
ajaessa. Mutta koska meteli helpotti heti Liedon rajalla, syynä
taisi
sittenkin olla se, ettei se vaan pidä Turusta, kuten puoliksi
helsinkiläisen koiran kuuluukin. Todellisuudessa syynä taisi olla
vain
vessatauon tarve, sillä loppumatka menikin sitten nukkuessa.
Uudessa kodissa Lammilla Maura kohtasi kaikenlaisia
pienen mäyräkoiran elämää hankaloittavia asioita kuten maalatun
puulattian, portaita ja kynnyksiä.
Nyttemmin tassut on jo saatu hallintaan ja eteneminen on helpompaa.
Yö meni yllättävän hyvin, vähän itkeskeli, mutta hyvin saatiin
kaikki
nukuttua. Ennen nukkumaanmenoa Mauran tosin piti sisustaa
nukkumakoristaan vieraan hajuinen patja pois ja käydä tappamassa
sitä pari kertaa. Sen älkeen voitiinkin sitten nukkua rauhassa,
suuremmilta vahingoiltakin vältyttiin yön aikana. Hyvin tuo
näyttää ymmärtävän asioiden teon ulos, päivällä ei tarvinnut
sisältä siivoilla.
Tämä päivä onkin sitten ollut jännittävä. Matkustettiin taas
autolla,
isäni luokse käymään. Nyt ei tarvinnut enää jollottaa ollenkaan.
Isän kissat olivat Mauran mielestä kivoja, mutta
kissat eivät välittäneet
koirasta. Kissoista yksinkertaisempi, Sulo-kolli kävi ensin
nuuskimassa
sylissä ollutta koiraa kiinnostuneena, mutta kun laskin Mauran
maahan Sulo
tajusi, että ei helv*&?**, sehän onkin koira! ja vielä kauheampaa:
MÄYRÄKOIRA, joka on pahinta, mitä kyseinen kissa tietää. Sitten
pidettiinkin kymmenen metrin turvaväli, eikä Maura päässyt
leikkimään
Sulon kanssa.
Kävimme myös lammikon rannassa ihmettelemässä vettä
ja tassut kasteltiin ihan silkasta kiinnostuksesta. Pentu on tosi
reipas, ei tunnu pelkäävän mitään ja on tosi kiinnostunut kaikesta
ympärillä tapahtuvasta. Ihan parhaita juttuja on pitkässä ruohossa
juokseminen ja siankorva, josta ei kyllä saa vielä mitään irti.
Nukkumaan pitäisi päästä aina jalan juureen, mutta vähitellen
aletaan kyllä opettelemaan yksinkin oloa.
Hauska yhteensattuma, että laivalla oli vastapäisessä hytissä
myös
kotimatkalla pieni karkeakarvaisen mäyräkoiran pentu Ahvenenmaalta.
Se punkki tai mikä lienee olikin on kadonnut. Hyvällä
mielikuvituksella
kielessä on näkyvissä pieni jälki.
Ollanhan yhteyksissä taas!
T: Karoliina, Ville ja Maura Mayräkoira
Ylös
Päivitetty 17 mars 2012
|
|
|
