|
|
Både svenska och
finska, men bilderna är internationella ;-)
(Från Lotta
Anjalankoski (Ludvig Lurifax,"Rontti")142.04.2008)
"Nya bilder om Rontti"
(Från Helena, Laura & Reino
Nådendal "Fritz",
Lustkurren Levi, 10.04.2008)
Hei Mervi!
Fritz kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. Ympäristö on tullut tutuksi
kävelylenkeillä, varsinkin kallioinen lähimetsä viehättää ja saa Fritzin
villiksi, siellä kun asustelee rusakkoja, fasaaneja, lintuja jne...
Muutama viikko sitten Fritz tajusi, että yläkertahan se taitaa ollakin
mielenkiintoisempi kuin hänen reviirinsä alakerrassa, joten ei kun
yläkertaan! (alas herra tosin täytyy kantaa).
Keväisin terveisin
Helena, Reino ja Laura
(Från Lotta
Anjalankoski (Ludvig Lurifax,"Rontti")13.03.2008)
Moi!
Liitteenä pari yritystä ottaa Rontista seisotuskuvia, mä en osaa
seisottaa koiraa pöydällä... Todellisuudessa on vielä kivemman näköinen
poitsu kuin kuvissa. Näyttää niissä myös näköjään vähän lihavalta
vaikkei kylläkään sitä mun mielestä ole-
Lotta
|
(11.03.2008
från Saku, Lieto (Jam Jam Jenni, "Siiri")
) |
|
 |
Hei
Olemme
tässä käyneet jonkin verran Siirin kanssa metsällä. Helmikuun
puolella saimme yhden rusakon ja viime viikonloppuna yhden supin.
Supi oli maaluolassa tässä lähettyvillä. Pari metriä oli multaa
päällä, mutta kyllä se sieltä lopulta saatiin.
Tuossa
pari kuvaa. Ne on ikävä kyllä otettua kännykkäkameralla, joten
eivät ole kauhean hyvälaatuisia. Yksi kuva tuli myös mukaan joulun
ajalta.
Siiri
on saanut kovasti kehuja kaikista metsästysporukoista missä on
oltu. Se on niin jästipäinen ettei se anna periksi ajossa.
Terveisin,
Saku |
(från
Sanna-Mari, Ylivieska(Juvelen Jasmin, "Lyyti"10.03.2008
Luolaharjoituksissa käytiin viime viikonloppuna ja Lyyti on toiminut
ihan kivasti. Yhteen ketun kanssa ei ole kuitenkaan vielä päästetty.
Ajaessaan Lyyti antaa toisinaan ääntä ja toisinaan ajaa ääneti.
Valitettavasti riistaa Lyytille ole saatu ammuttua.
Sanna-Mari
(Från Annica Esbo (Käcka Kjell "Nano")03.02.2008)
Hei
Idag var vi på valputställning på kabelfabriken i Helsingfors. Över 1000
hundar var anmälda, 2st 7-9mån strävhårigatax hanar. Det gick jätte bra!
Nano vann den andra hanen (röd) och fick kunniapalkinto (lila), sen blev
han ännu VSP!
Här bedömningen:
Reippaasti esiintyvä 8kk. uros. Hyvä pää, korvat, silmät ja purenta.
Tasapainoisesti kulmautunut. Riittävä eturinta. Runko tulossa. Hyvä
luusto ja käpälät. Hyvä häntä. Liikkuu reippaasti ja yhden suuntaisesti.
Hyvä karkea karva. Köyristää aavistuksen lanne osaaansa liikkeessä.
Mukava luonne ja esiintyy hyvin.
Hälsningar från Esbo, Annica, Tapsa, Piko, Nano (8,4kg)
 |
(Från Leena, i Kausala (Linda Lyxlott
"Lotta")06.02.2008)
"Lotta" och gordonsetterAasa |
|
(Från Helena, Laura & Reino
Nådendal "Fritz",
Lustkurren Levi, 03.02.2008) |
 |
Leevi alias Fritz on ollut nyt tasan viikon meillä ja ihan mukavasti
on mennyt. Laivamatka meni myös hyvin. Leevi käyttäytyi koko matkan
ajan oikein rauhallisesti ja fiksusti. Ruoka on maistunut hyvin
samoin kuin unikin. Kerralla jaksaa olla hereillä 2-3 tuntia, mutta
se onkin sitten hyvin aktiivista aikaa. Kaikki uusi kiinnostaa
kovasti ja välillä heittäydytään aika riehakkaaksikin. Pari kertaa
on jo lyhyesti pistäydytty ulkonakin, mutta toistaiseksi vain ihan
kotipihan piirissä. Oheisena kuva Leevistä uudessa kodissaan.
Parhain terveisin
Helena,
Laura ja Reino |
(Från
Lotta Anjalankoski, "Rontti",
Ludvig Lurifax, 01.02.2008)
Moi!
Liitteenä pari kuvaa Rontista täältä kotoa. Huomasin just et toisessa
kuvassa näkyy takana johtohässäkkä esimerkillisesti poissa pennun
ulottumattomista... ;)
Hyvin on jätkä sopeutunut tänne. Sisäsiistiksi alkaa pikkuhiljaa oppimaan,
tai siinä määrin kun nyt voi olettaa. Kun ollaan kotona niin ei juurikaan
tee sisälle vaan kiltisti ulos. Pidempiä aikoja sen ei ole tarvinnut olla
yksin kun minä olen päivät poissa ja Jannella on ollut iltavuorot ja nyt
yövuorot. Yöt se nukkuu labradorien isossa metallihäkissä; tilaa on
pienelle mäyräkoiralle reilusti! Nukkuu yöllä kevyesti sen 7 tuntia,
paperille tulee yöllä pissat ja aina ei niitäkään. Ulkona saa olla
tarkkana kun välillä juoksee karkuun niin pirusti...
Lotta
.jpg)
(Från
JV Vehmaa,"Osku", Kloka Kristian, 30.01.2008)
Moi,
Osku pääsi viimeisen viikonlopun yhteisjahtiin.Arskalla oli vaivaa
varpaissa ja joutui jäämään kotiin.
Hienosti sujui .Ekassa ajossa kaikilla kolmella mukanaolleella mäykyllä
oli ajot.
Osku lähti ajoon melkein heti irtipäästyään,20 minuuttia ajoa ja peurat
passimiesten välistä.Osku otettiin kiinni,kun oli menossa tien
yli.Kehuivat haukkua kivaksi kuunnella ja kuuluvaksi.Päivän viimeisestä
ajosta ammuttiin aikuinen naaras Oskun ajosta.
Osku lähti hirven jäljelle ja alkoi haukun kun passilinjassa pamahti. Oli
tullut peurojen jäljille ja juoksi haukkuen kaadolle.
Sunnuntaina Osku alkuun "kulki mukana"kun kai hajuja ei ollut. Toisessa
ajossa äkkiä häipyi ja aloitti ajon n.200 m.etäisyydellä..Peura läpi
passimiehen vierestä ja koira kiinni. Tuon löysi ilmavainulla ja ajoi
hienosti.
Ja
isäntähän on tietty ylpeä "pienokaisestaan".
JV
(Från Mats Nagu, Elli (Kvicka Karemell) 29.01.2008)
Under de senaste
sex veckorna har vår lilla valp utvecklats till en riktig jakthund. Nu har
hon hunnit med tre riktiga blodspårningar och fungerat perfekt. För två
veckor sen fällde jag Ellis första hare efter ett drev på ca 15 minuter.
Egentligen skulle vi jaga hjort, men hon drev så fint att jag tyckte hon
var värd en belöning. Och visst var hon glad!
I går drev Elli ett rådjur i 43 minuter innan det blev tappt och jag gick
in för att avbryta. Hon var inte färdig, men jag har som princip att inte
anstränga en unghund mer än ca 2 timmar / gång.
Nästa säsong blir intressant, och nog skall vi försöka oss på nån
februarihare ännu i år.
"vinter"hälsningar
Mats
(Yvonnelta Ahvenanmaalta (Lajban) 23.01.2008)
 |
Hej på er alla mina syskon o mamma i
Bergö!
Hoppas ni har det lika bra som jag.
De är jätte snälla med mig....jag
fått en "ny" mamma...lite gammal förståss, men jätte snäll...morrar lite
när jag biter henne i öronen o då jag biter henne i pälsen o låtsas att
hon är ett rådjur.
Jag har varit duktig o visat att jag
vill ut två ggr. ena gången kissade jag o den andra gången bajsade
jag...visst är jag duktig...det tycker min nya matte också.
Jag var lite ledsen i natt, men min
matte Yvonne hade lådan vid sin sängkant o då jag gnällde, la hon handen
på mig o det var skönt så jag tystnade.
|
Jag har varit ute o pulsat i
snön...jätte kul...fast bara en liten stund...det är spännande med snö.
För tillfället bor jag i köket men
jag har gått runt hela huset o kollat in...det är kul att gå på
upptäcktsfärd.
De där stora djuren i hagen tycker
jag verkar läskiga...jag förstår inte vad de säger...det är bäst att hålla
sig ifrån dem.
Ha det så bra...min matte säger stt
du/ni är välkomna när ni vill och hälsa på mig.
VOV fr. Lajban Östergård i Smedsböle
Ps. nu har jag sovit en stund så jag
tror vi ska ut o kissa igen....
Upp
(Från Leena Kausala (Lotta")23.01.2008)
Heippa!
Meinasin lähetellä viestiä vasta
sitten kun saan kuvia Lotasta ja muista mutta se kuvaaminen ei ollutkaan
niin helppoa! Ihan hyvin meillä on mennyt, ruoka maittaa ja unikin silloin
tällöin, viime yönä nukuttiin jo aika hyvin. Lotta nukkuisi hyvinkin öisin
vieressä tai sylissä mutta boksissa tulee välillä ikävä. Isoista koirista
vanhempi Aasa 9- v (rauhallisempi) on ottanut Lotan hyvin vastaa, nuorempi
Hilla 4-v välttelee ja seurailee kauempana, on kiinnostunut mutta kääntyy
heti pois kun Lotta lähenee, tulee kyllä haistelemaan silloin kun toinen
nukkuu. Pikkuhiljaa totutellaan.
Terveisin
Leena
Upp
(Från Ari Mynämäki, "Nuusku" Krutgubben Kurt 17.01.2008)
Hyvää Uutta Vuotta 2008!
Kirjoitan sinulle Nuuskun puolesta kun hän ei ole vielä
oppinut kirjoittamaan vaikka täyttääkin siskojensa ja veljiensä kanssa
huomenna 7 kk.
Nimipäivääni vietin viime sunnuntaina 13.1. ja sain
lahjaksi gps-pannan, isäntäni vei minut eka kertaa metsään gps-panta
kaulassa, oli se aika mukavaa kun hän katseli missä nuuskin ja
haukahtelin.
Ai niin lauantaina ennen nimipäivääni sain isäntäni,
emäntäni ja monen muun Nokialla kovasti pois tolaltaan ja TODELLA
huolestumaan minusta. No kerronpa mitä sinä päivänä tapahtui; Aamupäivällä
lähdettiin normaalien aamutoimien jälkeen kohti Nokiaa, paikkakuntaa, joka
on tullut kuuluisaksi siitä teknisestä vedestä, jota laskettiin
vesijohtoputkistoon useamman päivän ajan jo marraskuussa viime vuonna
siitä kaupunkilaisille kertomatta; minullekin otettiin oma vesipullo
mukaan ihan kaiken varalta, eihän siellä voi sellaista 'kakkavettä'
vieläkään juoda yäk, yököttää jo ajatuskin, että pitäisi sellaista
bakteeri- ja viruslitkua juoda. Tulihan Nokian nimi vielä kaikille
saksalaisillekin tutuksi kun sulkevat sen kännykkätehtaan siellä ja
siirtävät tuotannon halpaan Bulgariaan, voi niitä nokialaisia kun ottivat
hyvät tukirahat kun tehdas pystytettiin ja nyt karataan miljoonat taskussa
pois, no se siitä.
Poikettiin matkalla Huittisissa kivikylän kotipalvaamon
myymälässä ja sain hyviä savustettuja luita ja sianrintalastoja pitkäksi
aikaa (panivat pääosan pakkaseen). Nokialla jäin yksin isäntäni vanhempien
kanssa, kun Maija ja Ari lähtivät käymään Tampereella, no pappa meni
saunaan ja jätti ulko-oven auki ja mummi avasi eteisen oven: minä pinkasin
illan pimeyteen ja sateeseen kohti hyviä tuoksuja enkä välittänyt vaikka
kuinka huusivat perääni. Menin erään kerrostalon parvekkeen alle kun
sieltä tuli niin mukavat nartun tuoksut ja aloin haukkumaan jolloin sen
koiran omistaja vei minut kaulapannattoman Nuuskun sinne sisälle, mutta
kun siellä oli iso narttu ei hän voinut minua siellä pienessä asunnossa
pitää, soitti hän kadonneiden koirien kotiin ja sitten vei minut autolla
sinne. Vau, paljon uusia tuttavuuksia.
Arin ja Maijan palattua he kuulivat kauhukseen, että olin
karannut pimeyteen jo tunti sitten. He olivat huhuilleet ja soittaneet
torvea, turhaan, olinhan silloin jo 'koirien turvakodissa'. Ari oli
soittanut poliisille ja kysellyt olisiko kukaan löytänyt minua, poliisi ei
tiennyt vaan antoi puhelinnumeron kadonneiden koirien kotiin, Ari soitti
siihen numeroon ja sieltä kerrottiin että olinkin jo siellä.
Tulivat hakemaan minut sieltä, näyttivät hieman
pelästyneiltä ja näin kyyneleet heidän silmäkulmissaan ja ajattelin, että
olen heille tärkeä ja heilutin häntääni niin heille kuin sijaiskodin
isännällekin. Kyllä minua pidettiin sitten sinä iltana hyvänä eikä yhtään
moitittu, vaikka karkasinkin, kävimme vielä viemässä luita ja makeisia
minut löytäneelle kivalle tädille. Ari ajoi vielä myöhään illalla kotiin,
nukuin koko matkan kuin tukki, olihan niin paljon sattunut kuluneena
päivänä.
Sunnuntaina kiertelin ruokintapaikan ympäristöä ja vähän
muuallakin, mutta eivät olleet kauriit eikä peurat liikkuneet viime
aikoina, joku rusakko oli kai pellossa ja metsässä niin ainakin minusta
tuntui joidenkin hajujen vuoksi mene ja tiedä.
Tiistaina oltiin yhden Hepun kanssa samaan aikaan metsällä
etsimässä kauriita, mutta ei löydetty, se Heppu oli minulle vähän äkäinen
pieni mäyräkoirauros. Tai kyllä minut pantiin yksille kauriin jäljille mut
se oli mennyt niin kovaa etten saanut sitä millään kiinni vaikka pari
tuntia kovasti yritin, huh huh olipa se päivä, vettäkin
satoi koko ajan, olin niin väsy, mutta onnellinen.
Torstaina (17.1.) oltiin aamukävelyllä tammimetsän ympäri
ja heti haistoin, että siellä mäessä oli kauris mutta ei Ari minua sinne
päästänyt vaan veti polun suuntaan, no pakkohan oli mennä. Päästyämme
takaisin tielle näki Ari, että sieltä metsästä loikki kauris yli ison
pellon yhteen mäkeen, minä en sitä nähnyt se oli niin kaukana. Meidän piti
käydä kuskaamassa Maijaa Raisioon fysioterapeutille kun hänen kätensä
leikattiin ennen joulua eikä hän voi vielä ajaa autoa.
Palattuamme sieltä iltapäivällä mentiin siihen kohtaan
mistä se kauris oli mennyt pellolta metsään ja Ari jäi siihen metsän
reunaan passiin haulikon kaa ja minä pinkaisin kolme tuntia vanhoille
jäljille , ne tuoksuivat vielä hyviltä ja aloin heti haukun ja ajon sitä
kunnes kuului PAM, seurasin vahvaa tuoksua ja vihdoin löysin kaadetun
kauriin ja Arin sen lähellä, en ollut koskaan nähnyt kaurista niin
läheltä; haistelin sitä ylivuotista pukkia. joka oli jo pudottanut
sarvensa niin takapuolesta kuin sieltäkin ja nuolin veren pois sen
suupielestä.
Sitten Ari kiitteli minua ylenpalttisesti ja oli muutenkin
ihan innoissaan, otti jopa kuvankin ja videopätkän, no minusta se ei
tuntunut miltään ihmeelliseltä. Sitten Ari kytki minut ja hinasi sen
kauriin ja melkein minutkin autolle. Siellä me yhdessä matkustettiin pakun
tavaratilassa, minä häkissä ja kauris siinä häkin ulkopuolella lattialla.
Kotona jatkettiin kuvausta ja kiittelyä, Ari nylki kauriin ja pani sen
roikkumaan puuliiteriin, oli 'kympin' laukaus suoraan lavan kohdalle; lapa
ihan veressä ja hauleja niin kaula kuin lapakin täynnä.
Sellainen oli meidän yhteinen ensimmäinen kauriskaato.
Tänään lauantaina Ari irroitti kaikki verttyneet osat ja
pani ne siivottuaan kattilaan, minä seurasin tarkkana ja sain hyviä
makupaloja.
Sainhan minä silloin kaatopäivänä syödä sen kauriin kielen
ja paloja maksasta. Olipa ne maukkaita, Ari ja Maija kehuivat myös maksaa,
jonka paistoivat sipulin kera, minä tulen saamaan vielä sydämen
makupaloina kunhan ehtivät sen kuivata (se tuoksuu nyt keitettynä
jääkaapissa).
Huomenna mennään taas jahtiin, mutta ei minua liikaa
rasiteta vaikka
haluaisinkin.
Tällaisia kuulumisia Nuuskalasta Nuuskulta, Maijalta ja
Arilta.
Panen kuvan eka kaadostamme, saunamajurin tehtävästä ja
lokakuulta haukunnasta pihastani.
Terveisiä vaan äidilleni ja Merville.
toivoo Nuusku
PS Kaikki sanovat minua isoksi ja voimakkaaksi ikäisekseni
(paino 11 kg, korkeus 28 cm ja pituus 80 + 30 häntä)
Upp
(Från Ville Lammi, "Maura"(Jålande
Johanna)14.01.2008)
Moi,
Uusi vuosi ja uudet kujeet vai kuika se nyt menikään.
Lunta ei maassa ollenkaan, paitsi viime viikolla maanantaista perjantai
aamuun ja joulun aika myös lumetonta. Joten metsästyskelit todella
huonot
ja saaliit myös. Vettä, vettä ja vettä.
Torstaina Mauran kanssa jänisjahdissa naapurin beaglen kanssa, mutta ei
kaatoja, yhdet pummit mutta ei minulle. Nyt ekan kerran Maura lähti
luota
oikein kunnolla tuoreille jäniksen jäljille ja tausi tuo sanoa muutaman
hau
haunkin Tiitu beakglen säestämänä. Joka tapauksessa jäljitti ja tuli
sananmukaisesti jälkikoirana jälkeä myöden. Järjestys siis rusakko,
beagkle ja Maura viimeisenä. Minkäs sille voi jos on lyhymmät jalat ja
muila kova kiire. LAuantaina oltiin myös peurajahdissa, muuta vettä
satoi
ja lunta ei nimeksikään maassa. Jäljittäminen mahdotonta ja sade varmaan
huuhtoi myös hajut mennessään. Joten tämmöist ätänne Hämeeseen kuuluu
tällä
kertaa.
Terveisiä Jonnylle ja kaikille karvaisille taapertajille Bergöhön.
Ville
Upp |
