(Från Karoliina och Ville Lammi,  "Maura"(Jålande Johanna)

Playadel Bergs Jålande Johanna alias Maura Mäyräkoira toivottaa
sukulaisilleen Hyvää Joulua ja Jänis/kauris/ketturikasta Uutta Vuotta 2007.

 Maurasta joulun odotus onkin varsin mukavaa. Sisään on tuotu pala metsää
ja uunista leijailee nakkikoiran sieraimiin mitä ihanampia tuoksuja=)

T: Maura ja taustajoukot Karoliina ja Ville

Upp

                                               (från Paula ,"Onni"(Jycken Jonny) Lappeenranta)

Moi, 

kirjoittelen tässä pikaisesti hyvän joulun tervehdykset. Meillä alkavat heti joulun jälkeen muuttokiireet, talo on myyty ja uutta etsitään innolla. Onnikin joutuu sopeutumaan väliaikaisesti kerrostaloelämään. Saas nähdä kuinka käy... mörkökausi painaa pahasti päälle.

Marraskuun lumimyräkän jälkeen täälläkin on vain satanut, satanut ja satanut. Ulkoilukeli ei siis ole ollut mitä parhain. Siitä huolimatta poitsu on kasvanut ja kehittynyt hyvin. Painoa mitattiin pari viikkoa sitten tasan 9 kiloa ja Onni onkin mielestämme juuri passelin kokoinen pakkaus. Muuten on pysynyt ihan omana  ihanana itsenään, riemua (ja raivareita :-D) riittää jokaiselle päivälle. Vilkas poika, hitaammanpuoleinen omistaja.

oivotan siis oikein hyvää joulua ja menestystä tuleviin koitoksiin. Kirjoittelen sitten kuulumisia ja seikkailuja kerrostalomaailmasta kunhan pääsemme asettumaan väliaikaiseen sijoituspaikkaamme... niin ja onhan tässä uusi vuosi ja raketit. Suhtaudun kyllä luottavaisin mielin Onniin, eihän se ampumistakaan kesällä pelännyt ja on muutenkin alkanut olla sujut tämän maailman melskeen kanssa.

Lappeenrannasta

Paula, Juha, Hermanni ja Onni

Upp

Upp

(Från Karoliina och Ville Lammi,  "Maura"(Jålande Johanna) 17.12.2006 )

Hei!

Maura Myräkoirasta on tullut nyt iso tyttö.

Kovasti nimittäin näyttää siltä, että aloittelee ekaa juoksuaan. Tämä tietää sitten Turrelle porttikieltoa meille loppuvuodeksi...

Viimeisin punkki löytyi tänään, oli ovelasti asuttautunut hännänjuureen. Joskohan ne jo nyt loppui.

Eilen kävimme juhlistamassa Itsenäisyyspäivää Helsingissä. Maura oli mukana, joten ylioppilaiden soihtukulkueeseen mentiin vaan yleisöksi, muuten tuloksena olisi voinut olla kärähtänyt mäyris. Kuokkavieraita ei pressanlinnan edessä näkynyt, mutta me jouduimme persoonallisen reittivalinnan jäljiltä mellakka-aitojen sisäpuolelle. Mietittiin jo että on vähän tukka huonosti mennä linnanjuhliin, mutta onneksi kiltit poliisit päästivät aidan toiselle puolelle. Maura matkusti bussilla ja metrolla, kohtasi paljon liehuvia lippuja, palavia soihtuja ja laulavia ihmisiä eikä ollut milläskään tapahtuneesta. Nyt ollankin sitten taas maaseudun rauhassa. Saas nähdä kuinka ankarasti Mauran siveyttä tarvitsee puolustaa lähiseudun uljailta uroilta.

 Löysin muuten netissä surffaillessani mielenkiintoisen tutkimuksen koirien sairauksien perinnöllisyyden selvittämisestä. Tässä linkki: <http://koirangeenit.fi/> Hyvän asian puolesta voisin hyvinkin uhrata pisaran mäyräkoirani verta. Täytyy käydä Messarissa tutustumassa lähemmin asiaan.

-Karoliina-

Upp

(Från Saku Lieto," Siiri"( Jam Jam Jenni)14.12.2006)

Hei!

Tässä kuulumisia Siiriltä.

Syksy meni aika mukavasti. Siiri on kovasti kasvanut ja on jo aika köllikkä. Ruokahalu on edelleen varsin kova ja kaikki vähänkin ruoaksi kelpaava kyllä menee alas.
Siiri on kuitenkin saanut varsin mukavasti liikuntaa eikä ainakaan minusta lihavalta vaikuta. (ehkä tanakka)

Siiri on jo päässyt hivenen ajon makuun kun jäniksiä on tullut pöllytettyä lähimetsistä. Ääni on ihan kuuluva. Hivenen tiukka hän kuitenkin on ajonhaukun ylläpidossa. Jos tulee hukka, niin ajo ei välttämättä ala ihan heti uudestaan. Loppiaisena on tarkoitus mennä kaurisjahtiin täällä mantereella. Katsotaan sitten kuinka se sujuu.

Kissan kanssa ovat edelleen hyviä kavereita. Riehuvat välillä aika rajustikin, mutta ainakaan vielä ei ole vahinkoja sattunut.

Ensimmäiset juoksut ovat myös juuri alkaneet ja nyt saakin hieman vahtia perään maalla. Täytyy vältellä lenkkejä kylänraitilla jotta hajut eivät kovin laajalle leviä.

Upp

(Från Sanna-Mari Ylivieska ,"Lyyti", (Juvelen Jasmin)   05.11.2006)

Heips!

Talvi on viimein saapunut pakkasineen. Oli Lyytilläkin ensilumessa ihmettelemistä. Hauskaa näyttää lumessa telmiminen olevan.
Luolaharkoissakin kävimme ja Lyyti käyttäytyi siellä rohkeasti. Haukkui häkissä olevaa kettua, haisteli kiinnostuneesti rakennusta ja kaiken kukkuraksi kävi tekemässä oma-alotteisesti tyhjän luolan tarkastuksen. Ahdinkokaan ei tuottanut ongelmia ja tuore ketun haju näytti luolastossa todellakin kiinnostavan. Yllättävän suuri muutos verrattuna ensimmäiseen luolakokemukseen.

Näyttelyharjoitukset on jääneet todella vähälle, mutta eiköhän me vielä keretä sitäkin harjoitella. Kajaanin tamminäyttelyihin voisi Lyytin pentuluokkaan ilmoittaa... Hampaat on vaihtuneet ja purenta tiivistynyt. Kulmahampaat näyttäisi tulevan oikeisiin kohtiin ja hampaita on oikea määrä. Vielä kun osaisi ajoittaa ja suorittaa trimmauksen näyttelyitä ajatellen.

Sanna-Mari

Upp

Upp

Upp

Upp

(Från Sanna-Mari Ylivieska ,"Lyyti", (Juvelen Jasmin) 

Heippa

Vesa sai ammuttua ketun ja toi sen kotiin Lyytin ihmeteltäväksi.

Kovasti kettu on Lyytiä kiinnostanut. Ensin sitä piti haistella kaukaa ja vähitellen lähempääkin. Ja sitten Lyyti hoksasi haukkumisen. Innokkaasti se on ketun nahkaa useana päivänä haukkunutkin eikä meinannut eka iltana lopettaa haukkumista sisälläkään haistaessaan ketunnahan palo-oven takaa. Jännä huomata, että Lyyti on koiristamme ainoa, joka on ketunnahasta kiinnostunut. Toiset menee vain ohi ja Lyytin pitää käydä pikkasen sitä aina haukkumassa...

Etuhampaat on vaihtuneet ja alakulmahampaat näyttää olevan juuri puhkeamaisillaan.

Näyttelyseisomaharjoitukset on jääneet vähälle ja tässä huonosti onnistuneita kuvia poseeraamisesta ja muutama kuva ketusta ja Lyytistä.

Sanna-Mari

(kuulumisia "Lyytiltä" Ylivieskasta 3.10.2006)

Heippa

Kävin tyttökaverin kanssa eilen katsomassa luolaharjoituksia.
Opettavainen reissu oli, nytten osaa paremmin hahmottaa mistä koko hommassa on kyse. Minulla oli Lyyti mukana ja annoin Lyytin haistella irtaallaan rakennusta, jossa keinoluolasto oli. Rakennuksen keskellä oli rauhallisesti makaava kettu häkissä. Lyyti haukkua poksahti rakennuksen ovella huomatessaan ketun ja sitten se varovaisesti tarkasti nuuskien kiersi rakennuksessa. Kävi Lyyti n. 30cm päässä häkkiä ihmettelemässä, ei pelännyt eikä haukkunut, vaan jatkoi rauhassa rakennuksen haistelua. Mielestäni Lyytille ei tullut kammoa reissusta, vaan paremminkin se sai rauhassa tutustella uutta hajua. Jospa se nytten alitajuntaisesti työstäisi kokemustaan.

 Kotiin tultua Lyytiä odotti iso hirven sääriluu, jota se alkoi innolla rouskuttamaan. Eikä taaskaan osannut omia tuorettakaan luuta. 

Sanna-Mari

Upp

Upp

(Från Sanna-Mari Ylivieska ,"Lyyti", (Juvelen Jasmin)   6.9.)

Moi!

Jopa osattiin äsken säikähtää oikein kunnolla. Päästin Lyytin
iltapissalle ja laitoin sulle kuvia kaikessa rauhassa. Sitten rupesimme
katselemaan koiria sisälle ja Lyytiä ei näkynyt missään. Ja voi sitä
kauhun määrää. Ajelimme ympäriinsä ja katselimme kaikkialta sisältä ja
Lyytiä ei löytynyt mistään. Ajattelimme, ettei se kauas uskalla vielä
lähteä kun ei aina viitsi mennä pissallekkaan. Siispä päättelimme, että
huuhkaja on sen napannut ja tulimme itkua vääntäen sisälle vaatetta
lisäämään ja samalla Lyyti löytyi umpiunessa vaatekaapin sisältä....

Kieltämättä silloin meinasi päästä muutama ärräpää...Olisi edes
vaivaitunut ääntelemään jotenkin. Sitten huvittuneena ajattelimme
omistavamme mäyräkoiran!

Luoksetulo taitaa kaivata vielä harjoittelua...

T: Sanna-Mari

Upp

från Paula ,"Onni"(Jycken Jonny) Lappeenranta) 3.9.)

Moi,

liitteenä kuva (eilen otettu), jossa Onni (5,7 kg) poseeraa. Eipä oikein onnistunut nuo poseeraukset, täytynee jatkaa harjoituksia ;-) Kuten kuvastakin näkyy niin pentukarva alkaa pörröttää jo, pitäisi varmaan ainakin korvat jo nyppiä. Jos vaikka tuo luoksetulokin sujuisi paremmin kun ainakaan korvakarvat eivät estäisi kuulemista. Eilen paineltiin VIUUH vaan karkumatkalle aina kun silmä vältti, saaliina oli ainakin yhden vesilinnun höyhenet (onneksi ei mitään muuta puoliksipilaantunutta), yksi homeinen lippalakki ja kuka tietää mitä muuta mielenkiintoista matkan varrella, mistä minulla ei ole aavistustakaan.

Rannasta löytyviä mielenkiintoisia saaliita helpommin myös kotipihalta voi suuri metsästäjä saada ihan oman saaliin, josta voi rinta rottingilla ylpeillä. Viikko sitten kahvikeitossa ihmettelin, että kenen pikku piski räksyttää vimmatusti jossakin lähistöllä. Vähän aikaan kuunneltuani tajusin, että sehän on meidän Onni, jonka ääni kuului "vaimennettuna" ulkorakennuksen takaa. Mentiin Jussin kanssa sitten katsastamaan mikä täällä oikein on hätänä, no Onni vain kuulutti saaneensa saalista. Siellä oli ihan HIRMUISEN iso kastemato, hyvää oli, suuri metsästäjä pisteli paistin sitten poskeensa.

Suotavampia saaliita ovat viime aikoina olleet syksyn sadosta luumut. Taitavasti ja hyvällä ruokahalulla Onni niitä mutustelee puun alta. Taitavaksi määrittelisin syömisen sillä perusteella, että kun toisesta suupielestä menee luumu sisälle niin toisesta suupielestä sitten sylkäistään luumunkivi pihalle. Näppärää (!).

Valkopippurin menekki viime aikoina on ollut tässä taloudessa melko suurta, pitäisiköhän käydä tukussa hankkimassa joku suurtalous kokoluokan pakkaus. Ne on ne sähköjohdot näet... ja niitä on vaikea pippuroida ;-) 

Päivät kotona Hermannin kanssa kahden ovat onneksi sujuneet hyvin. Kämppä ei ole edes sen näköinen, että täällä olisi mitään hirveää rallia pidetty. Ruokatunnin aikaan aina jompi kumpi meistä on käynyt moikkaamassa kojoottikaksikkoa ja laskenut pojat ulkoilemaan. Sisäsiisteys on melko hyvin onnistunut tällä rytmittämisellä, ei ole tarvinnut lattioita siivoilla ruokiksella.

Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa ja jatketaan harjoituksia!

Paula

Upp

27.8.Kävimme tapaamassa Mauraa  Lammilla. Maura jäljesti tuoretta kauriinjalkaa  Hyviä kuvien otto ei meidän hitaalla kameralla onnistunut kovin hyvin vilkkaasta 13 viikoisesta Maurasta

Upp

25.8. Kävimme tapaamassa Jockea Paraisilla.

Otimme mukaan tuoreen kauriinjalan mikä Jocken mielestä oli hyvin kiinostava.

Upp

Upp

ulkopuolella neiti tulee yleensä kauniisti kutsusta luokse. Aika paljon se onkin meillä kotona irti, pihassa on vielä toistaiseksi pysynyt.
Maura on ehtinyt myös puremaan Lammin poliisia korvasta,  osallistumaan jenkkiautotapahtumaan ja opetellut makaamaan kaljamäyräkoiran pahvikuoren sisällä, mutta se onkin sitten jo ihan toinen tarina.
 

T: Maura Mäyräkoira ja taustajoukot

Upp

från Paula ,"Onni"(Jycken Jonny) Lappeenranta) 3.8.)

Moi,

terveisiä Onnilta savunhajuisesta Lappeenrannasta. Venäjällä palaa taas jotakin päivittäin. Toivottavasti sekä Rutin että sinun ikävä lapsukaisten perään on alkanut jo helpottaa. Onni on kasvanut paljon ja onkin jo ISO poika, alkaa jo muistuttaa koiranpentua eikä marsua. Viime sunnuntaina Onni painoi 3525 grammaa (mikäli tulkitsimme talousvaa´an lukeman oikein). Kesäloma on kulunut siivillä koiruuksien kanssa puuhaillessa. Sisäsiisteysharjoitukset ova sujuneet vaihtelevalla menestyksellä, joskus osataan mennä eteiseen odottamaan josko ulko-ovi aukeaisi ja joskus painutaan vauhdilla sisälle pissille. Nyt Onni on keksinyt, että matolle on kivempi tehdä kuin paperille... No kyllä se siitä vaikka nämä harjoitteet ottavat väkisinkin takapakkia kun minäkin joudun palamaan sorvin ääreen ensi viikolla.

Onni on aika herkkä vielä kaikenlaisille "kummallisille" äänille (naapurin kasteluletkusta lähtien) ja olemmekin kovasti käyneet ihmettelemässä maailman melua. Kodin äänet eivät enää kummastuta lainkaan, pölynimurikin saatiin eilen julistettua vaarattomaksi. Telkkarista tosin tulee joskus jotain kummaa möykkää, jota täytyy ihmetellä ja toissapäivänä Onni murisi aina kun herätyskelloni pirahti, mokomalla kapistukselle joutaakin vähän murahdella. Sää on onneksi suosinut sikäli, että olemme voineet olla paljon pihalla ja liikenteen, ratapihan ja metsäpalovalvonnan helikopterin ääniä ei enää tarvitse järkyttyä

Hihnassa kulkemista on myös ehditty harjoitella ja se sujuukin yleensä ihan hyvin kunhan kotipihan seisontajarru saadaan pois päältä. Jos matkalla pelottaa voi aina mennä Hermannin leveän selän taakse äimistelemään. Myös viikottainen kauneudenhoitopäivä on ollut ohjelmassa. Se onkin mukavaa puuhaa kun vaikka käydä varastamassa kamman ja painella karkuun minkä kintuista pääsee. Ja lujaa pääsee jo!

Metsän hajujakin on käyty katsastamassa. Hermanni meinasi kai eksyttää kiusankappaleen metsikköön mutta hyvin Onni seuraili Hermannin jälkeä. Olin tähystämässä tilannetta kiven päältä ja ihan samaa reittiä tuli mistä Hermanni ilmestyi paikalle aikaisemmin. Metsässä saatiin saaliiksi paljon vadelmia, sekä muutama metsämansikka ja mustikka. Onni kyllä keksi pian, että vadelmia olisi kätevämpi syödä minun keräysastiastani kuin suoraan puskasta ;-) Oli muuten mielenkiintoista olla sankassa vadelmapuskassa missä kasvoi vielä tiheästi (omia jalkojaan ei nähnyt) saniaista kainaloihin asti. Aina kun joku hipaisi jalkaa oli vain toivottava, että se oli jompikumpi koirista 

  Hermannin ja Onnin välit ovat lämmeneet ja muutaman kerran Hermannin on jopa suostunut leikkimään (!) Onnin kanssa. Onnin läsnäolo piinaa Hermannia ainoastaan silloin kun iskee "pirun riivaama" kohtaus ja hyökkäykset ja pureminen alkavat. Pitkämielisesti Hermanni on Onnia ojentanut. Ainoastaan hillitön pureminen aiheuttaa "asento maahan" komennuksen. Pojat menevät välillä pitkiä matkoja ympäriinsä kuin kaksi pientä elefanttia, Hermanni tallustaa edellä ja Onni perässä roikkuen tiukasti hampaillaan Hermannin hännässä. Onni harjoittelee aina parhaat liikkeet eteisen peilin edessä ja painuu sitten testaamaan toimivuutta Hermannilla. Vielä Hermanni pääsee rauhaan hyppäämällä sohvalle mutta Onnin otteet ovat olleet sellaisia ettei mene kauan kun pikkuvintiö painuu perässä. Lisäksi Hermanni on keksinyt kuinka Onnin saa pudotettu pois kimpusta esim. mökillä. Hermanni kiihdyttää vauhtia jyrkkään alamäkeen ja tekee sitten äkkipysähdyksen. No Onnilla ei vielä riitä potkua takajaloissa vauhdin pysäyttämiseen ja se jatkaakin matkaa pitkin rinnettä yleensä persmäkeä laskien. Hermanni sitten katselee sieltä ylempää nenäänsä pitkin että "voi harmi". Onni ei kyllä mokomasta lannistu vaan kunhan oma vauhti pysähtyy se säntää jälleen ylämäkeen hirveällä asenteella ja murinan säestämänä. Mökillä myös rantaviivan vetovoimaa ei saaristolaispoika voi vastustaa. Rantsu täytyy joka kerta päästä heti paikalle tultua tutkimaan perusteellisesti ja kaislojen kimpussa on kivaa puuhastella.

Tällaista koiranpennun elämää täällä on vietetty, aika on mennyt nopeasti ja ensi viikolla pitäisi jo valmistella rokotuksia matokuurilla. Tarinoita on ehtinyt kertyä vaikka kuinka paljon mutta saavat jäädä toiseen kertaan. Et varmaan jaksa romaania lukea. Liitteenä muutama kuva, myös se lupaamani perhepotretti.

Terveisiä mammalle ja Idalle ja hyvää alkavaa syksyä!

Paula ja Onni

Upp

Upp

(Från Sanna-Mari Ylivieska ,"Lyyti", (Juvelen Jasmin)   31.7.)

Moikka

Kyllä harmittaa se kameran rikkoontuminen. Nyt kun Lyyti kasvaa
silmissä olisi kiva kuvata. Perinteisellä kameralla on niin outo
kuvata. Kävimme kuitenkin yksillä synttäreillä, jossa oli digikamera ja
tässä muutama kuva siellä otettuna.

Lyyti painoi viikonloppuna 2,5kg

Sanna-Mari 

Upp

(Från Saku Lieto," Siiri"( Jam Jam Jenni) 28.7.)

Hei!

Täällä kotosalla Siiri on ollut varsin toimelias. Koko ajan ollaan johonkin päin heilumassa pihamaalla.

Meillä on täällä myös kissanpentu ja erikoista kyllä, pennut viihtyvät erinomaisesti keskenään!

Niillä on jatkuvaa seuraa toisistaan kun ne leikkivät pihalla. Aluksi tilanne oli hieman varautunut, mutta kun Siiri pennun rohkeudellaan vain meni tönimään kissaa, alkoivat ne tulla pian hyvin toimeen.

Nyt ne välillä riehuvat sisätiloissa niin kovin että ne on siirrettävä ulos aina välillä jatkamaan riehumista. Erityisesti takaa-ajo leikit ovat kivoja, mutta myös sylipaini on välillä aina paikallaan..

Bertta oli myös niin ikään alussa hieman vaisu, eikä erityisesti kiinnittänyt pentuun huomiota, mutta nyt viihtyvät jo kivasti pihalla keskenään. Olemme jo tehneet hieman metsäkävelyitä ja on ollut hauska huomata kuinka reippaasti Siiri jo jaksaa kävellä mukana. Kun yritin kantaa häntä välillä aloitti hän hirveän riehumisen sylissä kun halusi itse juoksemaan... Hänelle on varmasti hyötyä kissan kaveruudesta sillä juoksevat päivän mittaan varsin paljon.

Hullunkurista on myös huomata kuinka kissa tulee selvästi kateelliseksi jos mäykyt riehuvat vain keskenään. Silloin kissa tunkee keskelle mukaan tai yrittää saada huomion itseensä. Usein tästä seuraakin se, että Siiri lopettaa Bertan kanssa riehumisen ja siirtyy jahtaamaan kissaa.

Että tämmöistä peliä täällä pelataan...

Sisäsiisteys etenee kohtuullisesti. Välillä on aamulla lätäkkö tai kasa lattialla. Ihan ei vielä pidätyskyky aamuun riitä. Ruokaa menee samalla tahdilla ja luulenkin hänen kasvavan aika hyvää vauhtia.

Tänne-käsky toimii jo ihan kivasti. Bertan esimerkki tuntuu hieman vaikuttavan.

Semmoisia, kuulumisiin taas!

Saku&Suvi

Upp

(från Paula ,"Onni"(Jycken Jonny) Lappeenranta)17.7.)

moi,

Onni on kotiutunut hyvin. Se on jo suvereenisti vallannut itselleen elintilaa. Hermanni on suhtautunut aika pitkämielisesti tulokkaaseen. Ainoastaan ruokakuppi ollut ollut kunnollisen puolustuksen kohteena. Hermanni lähinnä juoksee karkuun Onnin teräviä hampaita ja hyökkäyksiä. Tänään on alkanut olla merkkejä ilmassa, että muutakin rajan vetoa on tulossa. Hermanni onn esitellyt hammaskalustoaan jo pariin otteeseen. Onni ei vain usko noin hienovaraisia merkkejä ja ilmeisesti se tarvitsee pienen "kalautuksen" ennenkuin poika uskoo, että toinen on tosissaan eikä pidä siitä, että sitä purraan hännästä tai mahasta. No pojat selvittävät asiansa varmasti piakkoin.

Pitkä kotimatkamme sujui mallikkaasti. Onni ei oksentanut ja matkusti muutenkin rauhallisesti nukkuen lähes koko matkan. Rauha loppui kun vihdoinkin (n. 02:00) olimme kotona. Onni asettui taloksi rohkeasti ja aloitti hirveän rallin. Se ei olisi millään hyväksynyt tylyä kohtaloaan jäädä yksin alakertaan nukkumaan, eikä poika kyllä nukkunutkaan (eikä kukaan muukaan) kiljunta olisi saattanut oopperalaulajankin häpeään, poika osaa varmaan vetää korkean C:n. Ensimmäisenä aamuna Onni osoitti myös omaavansa vahtikoiran kykyjä. Jussin mennessä aamulla alakertaan vastassa oli hirveän murinan saattelema haukkuminen jota seurasi pako portaiden alle. Taisi poika säikähtää kun kiljunta tuotti tuntien jälkeen tulosta ja talossa olikin joku. Ilmeisesti ensimmäisen yön valvomisen jälkeen uni on alkanut maittaa ja nyt Onni nukkuukin ihan hiljaa ja rauhallisesti yönsä. Hermanni tosin oli evakuoinut itsensä kylpyhuoneeseen nukkumaan. Kai se poika sitten jotain oli keksinyt...

Kotimatkalla pysähdyimme antamaan Onnille pienen lepo- ja leikkihetken Jussin veljen, Eskon pihamaalla Veikkolassa (n.30 km Helsingistä länteen). Esko kertoi nähneensä pihallansa paljonkin metsästyskoiran alkuja ja Eskon mielestä Onni on siinä vertailuryhmässä todella rohkea ja lupaava pentu luonteensa puolesta.

Onni on osoittautumassa kaikinpuolin kovemmaksi ja itsepäisemmäksi koiraksi kuin Hermanni oli aikoinaan. Merkillepantavaa on huomattava rohkeus ja uteliaisuus sekä aimo annos peräänantamattomuutta. Kaikki oikein positiivisiä ominaisuuksia. Ajattelin vain, että jos Onni olisi ihan ensimmäinen koira jollekin niin siinäpä voisikin olla iso pala purtavaksi. Poika on ilmeisesti saanut luonasi liikuskella muuallakin kuin tasamaalla sillä kaikki raput ja muut esteet se selvittää leikiten. Eipä tarvitse rakennella väliaikaisia ramppeja ulkorappuihin. Kiitos kuuluu myös alkuopetuksesta sanomalehden käytössä. Aika mallikkaasti osataan suunnistaa lehdelle.

T:Paula ja pojat

Upp

(Från Karoliina och Ville Lammi,  "Maura"(Jålande Johanna) 16.7.)

Hei!

 Johanna-koirasta on sitten kuitenkin tullut Maura. Se ei vaan näyttänyt
yhtään Ingalta tai Bertalta... Nimenmuutos vähensi ilmeisesti myös
suuresti jollottamista=) Epäilimme kylläkin vakavasti, että Maura ei vain
halunnut tulla mantereelle, sillä huuto alkoi välittömästi laivasta ulos
ajaessa. Mutta koska meteli helpotti heti Liedon rajalla, syynä taisi
sittenkin olla se, ettei se vaan pidä Turusta, kuten puoliksi
helsinkiläisen koiran kuuluukin. Todellisuudessa syynä taisi olla vain
vessatauon tarve, sillä loppumatka menikin sitten nukkuessa.

Uudessa kodissa Lammilla Maura kohtasi kaikenlaisia pienen mäyräkoiran elämää hankaloittavia asioita kuten maalatun puulattian, portaita ja kynnyksiä.
Nyttemmin tassut on jo saatu hallintaan ja eteneminen on helpompaa.
Yö meni yllättävän hyvin, vähän itkeskeli, mutta hyvin saatiin kaikki
nukuttua. Ennen nukkumaanmenoa Mauran tosin piti sisustaa nukkumakoristaan vieraan hajuinen patja pois ja käydä tappamassa sitä pari kertaa. Sen älkeen voitiinkin sitten nukkua rauhassa, suuremmilta vahingoiltakin vältyttiin yön aikana. Hyvin tuo näyttää ymmärtävän asioiden teon ulos, päivällä ei tarvinnut sisältä siivoilla.

 Tämä päivä onkin sitten ollut jännittävä. Matkustettiin taas autolla,
isäni luokse käymään. Nyt ei tarvinnut enää jollottaa ollenkaan.

Isän kissat olivat Mauran mielestä kivoja, mutta kissat eivät välittäneet
koirasta. Kissoista yksinkertaisempi, Sulo-kolli kävi ensin nuuskimassa
sylissä ollutta koiraa kiinnostuneena, mutta kun laskin Mauran maahan Sulo
tajusi, että ei helv*&?**, sehän onkin koira! ja vielä kauheampaa:
MÄYRÄKOIRA, joka on pahinta, mitä kyseinen kissa tietää. Sitten
pidettiinkin kymmenen metrin turvaväli, eikä Maura päässyt leikkimään
Sulon kanssa.

Kävimme myös lammikon rannassa ihmettelemässä vettä ja tassut kasteltiin ihan silkasta kiinnostuksesta. Pentu on tosi reipas, ei tunnu pelkäävän mitään ja on tosi kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Ihan parhaita juttuja on pitkässä ruohossa juokseminen ja siankorva, josta ei kyllä saa vielä mitään irti. Nukkumaan pitäisi päästä aina jalan juureen, mutta vähitellen aletaan kyllä opettelemaan yksinkin oloa.

 Hauska yhteensattuma, että laivalla oli vastapäisessä hytissä myös
kotimatkalla pieni karkeakarvaisen mäyräkoiran pentu Ahvenenmaalta.

 Se punkki tai mikä lienee olikin on kadonnut. Hyvällä mielikuvituksella
kielessä on näkyvissä pieni jälki.

Ollanhan yhteyksissä taas!

T: Karoliina, Ville ja Maura Mayräkoira

Upp

Päivitetty 29 januari 2008